Terveydenhuollon resilienssi covid-19-kontekstissa : Kartoittava kirjallisuuskatsaus

Abstract

Yhä käynnissä oleva koronaviruspandemia koettelee maailman terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä. Samalla, kun taistelu koronavirusta vastaan jatkuu, on herännyt huoli jo ennestään tiukoista resursseista kärsineen terveydenhuollon ylikuormittumisesta. Tässä tutkimuksessa terveydenhuollon kriisinsietokykyä ja sitä seuraavaa mukautumisprosessia hahmotetaan käsitteen ”resilienssi” avulla. Se on yleisesti kriisinhallinnassa käytössä oleva käsite, jolla usein viitataan kykyyn selviytyä ennalta-arvaamattomista muutoksista. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa tietoa resilienssin ilmenemisestä akateemisessa kirjallisuudessa covid-19-kontekstissa. Koska resilienssi on moniulotteinen käsite, määritellään se tässä tutkimuksessa yleisesti käytössä olevan mallin mukaisesti ”kyvyksi varautua ja vastata kriiseihin ydintoiminnat säilyen, ylläpitää toiminta-kykyä sekä oppia kriisin aikana”. Keskeisin tutkimusongelma käsittelee sitä, kuinka Krukin ja muiden (2015) resilientin terveydenhuoltojärjestelmän malli ja niitä seuranneet resilienssi-indeksit (2017) soveltuvat meneillään olevan pandemian käsittelyyn.

Koronaviruspandemia on tutkimusta suoritettaessa vielä vahvasti käynnissä, ja tämä näkyy myös tutkimustuloksissa. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla kerätyssä aineistossa artikkelit painottuvat valtioiden ensivasteeseen, viruksen rajoittamistoimenpiteisiin ja resurssien riittävyyteen. Aineisto koostuu yhteensä 34 artikkelista, jotka käsittelevät resilienssiä koronaviruspandemiakontekstissa. Tutkimusaineisto on varsin heterogeeninen. Se sisältää artikkeleita eri tieteenaloilta ja aineiston joukossa on sekä vertaisarvioituja, empiirisen tutkimuksen sisältäviä, julkaisuja että vertaisarvioimattomia julkaisuja. Akateemista kirjallisuutta hyvin keskeisestä resilienssin ominaispiirteestä, oppimisesta, ei juurikaan löytynyt. Havainto selittynee katsauksen ajankohdalla.

Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella Krukin ja muiden (2015) malli resilientistä terveydenhuoltojärjestelmästä ja sen ominaispiirteistä soveltuvat hyvin koronapandemian aikaiseen tutkimukseen. Mallin mukaiset ominaispiirteet löytyvät poikkeuksetta katsauksen artikkeleista ja esille tuodut haasteet niiden toteuttamisessa konkretisoituvat haasteina pandemian hallinnassa. Krukin ja muiden (2017) resilienssi-indeksit, vaikka kuvaavatkin terveydenhuollon resilienssiin vaadittavia osa-alueita kattavasti, jäävät kuitenkin hieman vajaaksi resilienssin mittarina. Kuten Kruk ja muutkin (2017) määrittelevät, resilienssi on monisyinen käsite, joka näkyy erityisesti osa-alueiden vuorovaikutuksessa. Tällaisen ominaisuuden mittaaminen covid-19-pandemian laajuisessa poikkeustilassa tulee olemaan vähintäänkin haastavaa.