Ilmastotoimien kunnianhimoisuus eri maissa ja kansainvälisessä ilmastopäätöksenteossa
Vilkki, Aino Elma Amanda (2021-07-01)
Vilkki, Aino Elma Amanda
01.07.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070140823
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070140823
Tiivistelmä
Ilmastopäätöksenteko ei ole tähän mennessä ollut riittävän kunnianhimoista, jotta ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin rajoittamaan kriittisenä pidetyn 1,5°C:n tasolle esiteollisesta ajasta. Kansainväliset ilmastosopimukset ovat luonteeltaan julkishyödykkeitä, joiden tuotannosta kaikki maat voivat hyötyä rajattomasti, joutumatta maksamaan omaa osuuttaan päästövähennysten kustannuksista. Kansainväliset ilmastosopimukset ovat siksi alttiita vapaamatkustukselle. Kuitenkin maiden ilmastotoimien kunnianhimossa on havaittavissa huomattavia eroja – niin historiallisesti kuin tänä päivänäkin, jotka eivät selity pelkästään vapaamatkustajan ongelmalla.
Pariisin ilmastosopimusta toteutetaan maiden asettamilla kansallisilla panoksilla, eli kansallinen ilmastotavoitteiden asetanta ohjaa kansainvälistä ilmastopäätöksentekoa. Aikaisempi taloustieteellinen tutkimus ilmastotoimien kunnianhimoon vaikuttavista tekijöistä on kuitenkin vähäistä, vaikka ilmastoyhteistyön ongelmat kulminoituvat julkishyödykkeiden tuotantoon ja siitä aiheutuviin ulkoisvaikutuksiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten eri tekijät vaikuttavat kansallisen ilmastotavoitteiden ja toteutuksen kunnianhimoon yleisesti, ja mitkä tekijät muuttavat sitä ajan myötä maiden sisällä.
Tutkielmassa tutkitaan asukaskohtaisen tulotason, ulkomaankaupan, teollisuuden, kaupungistumisasteen, haavoittuvuuden, demokratian ja tutkimus- ja kehitystoiminnan vaikutusta ilmastokunnianhimoon 56 maassa ajanjaksolla 2018–2021. Tutkimuksessa käytetään myös kiinteiden vaikutusten paneeliestimointia, ja siten voidaan kontrolloida maakohtaisia kiinteitä vaikutuksia.
Tutkimustulokset osoittavat, että yleisesti asukaskohtainen tulotaso, teollisuus, kaupungistumisaste ja haavoittuvuus korreloivat negatiivisesti, kun taas demokratia ja ulkomaankauppa korreloivat positiivisesti ilmastokunnianhimon kanssa. Tutkimusaineistossa ei ole mukana kaikista haavoittuvaisimpia kehittyviä maita, mikä osittain selittää haavoittuvuuden negatiivista vaikutusta ilmastokunnianhimoon. Toisaalta tehdasteollisuus siirtyy globalisaation seurauksena varakkaammista maista matalamman tulotason maihin, joka saattaa vääristää haavoittuvampien maiden ilmastokunnianhimoa. Tulotason ja ilmastokunnianhimon välillä havaitaan U-mallinen suhde, eli tulotason ilmastokunnianhimoa vähentävä vaikutus kääntyy positiiviseksi tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen. Demokratia, talouden avoimuus ja talouskehitys korreloivat keskenään, joten talouskehitys voi lisätä ilmastomyönteisyyttä, jos se edistää demokratian ja talouden avoimuuden toteutumista. Tutkimusperiodilla ajan mittaan ilmastokunnianhimoa vähensi asukaskohtainen tulotaso ja ulkomaankauppa, kun taas kaupungistuminen lisäsi ilmastokunnianhimoa. Tuloksista päätellen kaupungistuminen käyttäytyy tulotason kanssa samalla tavalla; tietyn kaupungistumisasteen jälkeen kaupungistuminen alkaa parantaa ilmastokunnianhimoa.
Pariisin ilmastosopimusta toteutetaan maiden asettamilla kansallisilla panoksilla, eli kansallinen ilmastotavoitteiden asetanta ohjaa kansainvälistä ilmastopäätöksentekoa. Aikaisempi taloustieteellinen tutkimus ilmastotoimien kunnianhimoon vaikuttavista tekijöistä on kuitenkin vähäistä, vaikka ilmastoyhteistyön ongelmat kulminoituvat julkishyödykkeiden tuotantoon ja siitä aiheutuviin ulkoisvaikutuksiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten eri tekijät vaikuttavat kansallisen ilmastotavoitteiden ja toteutuksen kunnianhimoon yleisesti, ja mitkä tekijät muuttavat sitä ajan myötä maiden sisällä.
Tutkielmassa tutkitaan asukaskohtaisen tulotason, ulkomaankaupan, teollisuuden, kaupungistumisasteen, haavoittuvuuden, demokratian ja tutkimus- ja kehitystoiminnan vaikutusta ilmastokunnianhimoon 56 maassa ajanjaksolla 2018–2021. Tutkimuksessa käytetään myös kiinteiden vaikutusten paneeliestimointia, ja siten voidaan kontrolloida maakohtaisia kiinteitä vaikutuksia.
Tutkimustulokset osoittavat, että yleisesti asukaskohtainen tulotaso, teollisuus, kaupungistumisaste ja haavoittuvuus korreloivat negatiivisesti, kun taas demokratia ja ulkomaankauppa korreloivat positiivisesti ilmastokunnianhimon kanssa. Tutkimusaineistossa ei ole mukana kaikista haavoittuvaisimpia kehittyviä maita, mikä osittain selittää haavoittuvuuden negatiivista vaikutusta ilmastokunnianhimoon. Toisaalta tehdasteollisuus siirtyy globalisaation seurauksena varakkaammista maista matalamman tulotason maihin, joka saattaa vääristää haavoittuvampien maiden ilmastokunnianhimoa. Tulotason ja ilmastokunnianhimon välillä havaitaan U-mallinen suhde, eli tulotason ilmastokunnianhimoa vähentävä vaikutus kääntyy positiiviseksi tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen. Demokratia, talouden avoimuus ja talouskehitys korreloivat keskenään, joten talouskehitys voi lisätä ilmastomyönteisyyttä, jos se edistää demokratian ja talouden avoimuuden toteutumista. Tutkimusperiodilla ajan mittaan ilmastokunnianhimoa vähensi asukaskohtainen tulotaso ja ulkomaankauppa, kun taas kaupungistuminen lisäsi ilmastokunnianhimoa. Tuloksista päätellen kaupungistuminen käyttäytyy tulotason kanssa samalla tavalla; tietyn kaupungistumisasteen jälkeen kaupungistuminen alkaa parantaa ilmastokunnianhimoa.