Saavutettavuus yleisten kirjastojen asiakasviestinnässä : Kirjastotyöntekijöiden käsityksiä saavutettavuudesta ja sen toteuttamismahdollisuuksista

Abstract

Digitalisaation myötä viestinnän ja palveluiden saavutettavuuden merkitys on kasvanut yhteiskunnassa. EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seurannut kansallinen lainsäädäntö velvoittavat julkista sektoria tuottamaan digitaaliset palvelunsa saavutettavasti. Yleiset kirjastot ovat tärkeä ja ihmisiä lähellä oleva julkisen sektorin palvelu, jonka jokainen kunta on velvollinen järjestämään. WCAG-ohjeistusten avulla voidaan parantaa verkkosisältöjen saavutettavuutta, mutta saavutettavuus on tärkeä huomioida myös muissa kuin verkkosisällöissä. Monimuotoisella saavutettavalla asiakasviestinnällä tavoitetaan enemmän vastaanottajia, ja luodaan myös pohjaa kaikkien osallisuudelle.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten saavutettavuutta huomioidaan yleisten kirjastojen asiakasviestinnässä. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa yleisen kirjaston työntekijää kahdessa keskenään erilaisessa kaupungissa. Haastatteluilla selvitettiin, miten kirjaston työntekijät suhtautuvat saavutettavuuteen ja saavutettavuusvaatimuksiin, ja millaisiksi he kokevat omat mahdollisuutensa toteuttaa vaatimuksia työssään. Kahden eri kaupungin kirjastojen työntekijöitä haastattelemalla pystyttiin myös vertaamaan, onko työntekijöiden kokemuksissa ja suhtautumisessa saavutettavuuteen eroja.

Tämän tutkimuksen mukaan kirjastotyöntekijät pitävät saavutettavuutta hyvin tärkeänä asiakasviestinnässä, mutta sisällön tuottaminen kaikkien saavutettavuusvaatimusten mukaisesti koetaan vielä haasteelliseksi. Kahden eri kaupungin yleisten kirjastojen työntekijöiden kokemuksissa ja suhtautumisessa saavutettavuuteen on paljon yhtäläisyyksiä, mutta tutkimuksessa mukana olleissa kirjastoissa oltiin haastatteluajankohtana saavutettavuuden edistämistyössä eri vaiheissa. Käsityksissä saavutettavuudesta ja sen osa-alueiden merkityksistä oli myös eroja. Saavutettavuus ei ole uusi asia kirjastoille, mutta verkkosisältöjen saavutettavuusvaatimukset vaativat uuden tiedon ja työprosessien omaksumista, ja lisäävät työn määrää. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että julkisella sektorilla ruohonjuuritasolla on tehty työtä saavutettavuusvaatimusten toteuttamiseksi, ja työ jatkuu edelleen.

Yleisten kirjastojen ja muiden julkisen sektorin organisaatioiden tulee ohjeistaa ja tukea työntekijöitään asiakasviestinnän saavutettavuuden varmistamisessa. Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia, kuinka muilla julkisen sektorin toimialoilla on pystytty vastaamaan verkkosisältöjen ja digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimuksiin, sekä muulla tavoin viestimään ja järjestämään palveluita saavutettavasti. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe voisi olla julkisen sektorin organisaatioiden sisäisen viestinnän merkitys digitalisaation mukanaan tuomissa uudistuksissa.