Etätyön voimavarat ja vaatimukset X- ja Y-sukupolvien kokemana
Lavikkala, Pulmu Stiina (2021-04-29)
Lavikkala, Pulmu Stiina
29.04.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928067
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928067
Tiivistelmä
Etätyön tekeminen lisääntyy jatkuvasti, sillä teknologia mahdollistaa nykyään työnteon ajasta ja paikasta riippumatta. Myös etätyöhalukkuus on lisääntynyt ja erityisesti y-sukupolven on todettu arvostavan joustavia työmuotoja tarjoavia työpaikkoja. Viimeistään keväällä 2020 etätyöskentely tuli monelle tutuksi, kun COVID-19 –pandemian aiheuttama poikkeustila pakotti monet etätöihin. Etätyön lisääntyessä onkin tarpeellista tutkia, miten etätyöskentely vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii työn vaatimusten ja työn voimavarojen malli, jonka mukaan työhyvinvointi syntyy työn voimavarojen ja työn vaatimusten välisestä dynamiikasta. Mallin perusajatuksena on, että liialliset työn vaatimukset ja liian vähäiset työn voimavarat voivat johtaa työuupumukseen, kun taas riittävät työn voimavarat johtavat työn imuun. Sen lisäksi, että selvitän tutkimuksessa, millaisia vaatimuksia ja voimavaroja etätyö sisältää, tutkin myös, kokevatko eri-ikäiset etätyön eri tavoin. Koska x- ja y-sukupolvet ovat tällä hetkellä enemmistö Suomen työvoimassa, vertailen näiden kahden sukupolven kokemuksia etätyöstä. X-sukupolveen lukeutuvat 1965–1977 välillä syntyneet, ja y-sukupolveen 1978–1995 välillä syntyneet henkilöt. Tutkimuksessa käytettävä aineisto perustuu Vaasan yliopiston Henkilöstöjohtamisen LEADIS-tiimin toteuttamaan verkkopohjaiseen kyselyyn, jossa kartoitettiin opetusalan ammattilaisten etätyötä ja hyvinvointia koronakriisin aikana. Aineistoni koostuu etätyön hyviä ja huonoja puolia kuvailevista avoimista vastauksista. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen ja käytän aineiston analysoinnissa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että etätyön suurimpia vaatimuksia ovat työn määrän kasvu, eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunteet sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Sen sijaan tärkeimpinä voimavaratekijöinä voidaan pitää etätyön tarjoamaa joustavuutta, itsenäisyyttä ja vapautta, työmatkan puuttumista ja siitä säästynyttä aikaa, sekä parempaa työrauhaa ja keskittymistä. X- ja y-sukupolvien kokemuksissa etätyössä ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia.