Kenen ääni kuuluu rikosuutisissa? : Tarkastelussa neljän sanomalehden oikeudenkäyntejä koskevat rikosuutiset
Kemppainen, Susanna (2021-04-30)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028241
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028241
Tiivistelmä
Rikosuutiset ovat suosittuja lukijoiden keskuudessa ja niitä julkaistaan runsaasti. Rikosuutisointi on aikaistunut, nopeutunut, pidentynyt, tarinallistunut, tunteellistunut ja siinä esiin tuotavat näkökulmat ovat monipuolistuneet. Rikosuutisoinnilla voidaan katsoa olevan yhteiskunnallisesti merkittäviä tehtäviä, joten sen toteuttamista on syytä tarkkailla.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan sanomalehden oikeudenkäyntejä koskevia rikosuutisia. Työssä tarkastellaan 174 rikosuutista, jotka julkaistiin Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Turun Sanomissa vuonna 2020. Työssä käytetään tutkimusmenetelmänä sekä määrällistä että laadullista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset rikosuutiset, jotka käsittelevät rikosasian oikeudenkäyntiä ennen kuin oikeus on antanut asiasta ratkaisuaan. Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetä, onko syytetty oikeuden mielestä syyllinen siihen rikokseen, josta syyttäjä vaatii hänelle rangaistusta. Työssä tarkastellaan erityisesti syyttäjän ja syytetyn näkemyksen esiin tuomista näitä keskeneräisiä oikeudenkäyntejä koskevissa uutisissa. Siinä tutkitaan sitä, kumman ääni kuuluu rikosuutisissa.
Työssä osoitetaan, että puolessa aineiston rikosuutisista tuodaan esiin sekä syyttäjän että syytetyn näkemys. Niissä siis kerrotaan kummankin oikeudenkäynnin keskeisen osapuolen kanta tuomioistuimen käsittelyssä olevaan rikosasiaan. Jos rikosuutisesta kuitenkin jää pois jommankumman käsitys, se on hieman useammin syytetyn kuin syyttäjän. Yli kuudesosassa rikosuutisia syyttäjä pääsee ääneen yksinään. Näistä uutisista ei ilmene esimerkiksi se, onko syytetty omasta mielestään syyllinen häntä vastaan ajettaviin syytteisiin.
Tutkimuksessa esitetään useita syitä havaituille löydöksille. Niitä voidaan selittää muun muassa rikosuutisoinnissa hyödynnettävien asiakirjojen laatimisesta, niiden julkisuudesta ja toimittamisesta johtuvilla seikoilla sekä oikeudenkäynnin etenemisestä ja osapuolten tavoitettavuudesta kumpuavilla syillä. Vaikutusta voi olla myös esimerkiksi lähteiden luotettavuuteen liittyvillä asioilla ja rikostoimittamisen arkikäytäntöihin liittyvillä seikoilla.
Tutkimus valottaa myös rikosuutisoinnin kehitystä, historiaa ja rikosjournalismia ohjaavaa sääntelyä. Työ tuo uutta tietoa rikosuutisoinnista ja nostaa esiin kysymyksen rikosuutisoinnin syyllistävyydestä.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan sanomalehden oikeudenkäyntejä koskevia rikosuutisia. Työssä tarkastellaan 174 rikosuutista, jotka julkaistiin Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Turun Sanomissa vuonna 2020. Työssä käytetään tutkimusmenetelmänä sekä määrällistä että laadullista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset rikosuutiset, jotka käsittelevät rikosasian oikeudenkäyntiä ennen kuin oikeus on antanut asiasta ratkaisuaan. Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetä, onko syytetty oikeuden mielestä syyllinen siihen rikokseen, josta syyttäjä vaatii hänelle rangaistusta. Työssä tarkastellaan erityisesti syyttäjän ja syytetyn näkemyksen esiin tuomista näitä keskeneräisiä oikeudenkäyntejä koskevissa uutisissa. Siinä tutkitaan sitä, kumman ääni kuuluu rikosuutisissa.
Työssä osoitetaan, että puolessa aineiston rikosuutisista tuodaan esiin sekä syyttäjän että syytetyn näkemys. Niissä siis kerrotaan kummankin oikeudenkäynnin keskeisen osapuolen kanta tuomioistuimen käsittelyssä olevaan rikosasiaan. Jos rikosuutisesta kuitenkin jää pois jommankumman käsitys, se on hieman useammin syytetyn kuin syyttäjän. Yli kuudesosassa rikosuutisia syyttäjä pääsee ääneen yksinään. Näistä uutisista ei ilmene esimerkiksi se, onko syytetty omasta mielestään syyllinen häntä vastaan ajettaviin syytteisiin.
Tutkimuksessa esitetään useita syitä havaituille löydöksille. Niitä voidaan selittää muun muassa rikosuutisoinnissa hyödynnettävien asiakirjojen laatimisesta, niiden julkisuudesta ja toimittamisesta johtuvilla seikoilla sekä oikeudenkäynnin etenemisestä ja osapuolten tavoitettavuudesta kumpuavilla syillä. Vaikutusta voi olla myös esimerkiksi lähteiden luotettavuuteen liittyvillä asioilla ja rikostoimittamisen arkikäytäntöihin liittyvillä seikoilla.
Tutkimus valottaa myös rikosuutisoinnin kehitystä, historiaa ja rikosjournalismia ohjaavaa sääntelyä. Työ tuo uutta tietoa rikosuutisoinnista ja nostaa esiin kysymyksen rikosuutisoinnin syyllistävyydestä.