Sosiaalisen vastuun rooli suomalaisten metsäteollisuusyritysten yhteiskuntavastuuraportoinnissa
Rossi, Enni (2021-04-30)
Rossi, Enni
30.04.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028292
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021043028292
Tiivistelmä
Yritysten vastuullisuuden painopiste on nykypäivänä yhä enemmän sosiaalisessa vastuussa erityisesti globalisaation ja yritysten kasvaneen vallan vuoksi. Niiden oletetaan pyyteettömästi huolehtivan myös ympäröivän yhteiskunnan hyvinvoinnista ja kehittämisestä oman henkilöstönsä lisäksi. Myös sidosryhmien määrä ja niiden odotukset yrityksiä kohtaan ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana.
Metsäteollisuus on tutkimuksen kannalta kiinnostava ala, koska sillä on Suomessa ollut aina suuri kansantaloudellinen rooli, ja se on ollut vastuullisuuskeskustelun ja -kiistojen keskiössä pitkään. Alan ympäristöä kuormittavan luonteen vuoksi sitä kohtaan on jo aikaisin kohdistunut paineita ympäristövastuun osalta, ja täten voidaan olettaa, että se olisi edistyksellinen myös sosiaalisen vastuun ja siitä raportoimisen saralla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalinen vastuu saa suomalaisten metsäteollisuusyritysten vastuullisuusraportoinnissa vuosina 2009 ja 2018. Kohdeyrityksiksi on valittu Stora Enso, Metsä Group ja UPM, sillä ne ovat kolme Suomen suurinta alan yritystä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimusaineistot käydään systemaattisesti läpi ja niistä esiin nousseita sosiaalisen vastuun diskursseja verrataan sekä keskenään yritysten välisten erojen arvioimiseksi, että ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.
Tutkimus osoittaa, että Stora Enso on ollut vastuullisuusraportoinnissaan muita kahta yritystä edistyneempi jo vuonna 2009. Tutkimusaineistosta oli havaittavissa viisi erilaista sosiaalisen vastuun diskurssia: oikeudenmukaisuuden ja reiluuden diskurssi, lasten oikeuksien diskurssi, lähiyhteistyön diskurssi, vastuullisuuskoulutuksen diskurssi sekä terveyden ja turvallisuuden diskurssi. Uudemmista aineistoista voi huomata erityisesti sidosryhmien lisääntymisen ja niiden osallistamisen kasvavan merkityksen, lähiyhteistyön monipuolistumisen, erilaisten vastuullisuussopimusten ja -mittareiden yleistymisen sekä avoimen dialogin lähiyhteisöjen kanssa, jotta liiketoiminnan sosiaaliset riskit voidaan tunnistaa ja ennalta ehkäistä. Työturvallisuus ja vastuullinen irtisanominen nousivat vahvasti esiin vuoden 2009 aineistoissa.
Tutkimus on rajoittunut siinä mielessä, että tutkimusaineisto pohjautuu ainoastaan vuosiin 2009 ja 2018, eikä näin ollen voi antaa laajempaa kuvaa diskursseissa tapahtuneista muutoksista. Se antaa kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimukselle, ja useamman kohdeyrityksen mukaan ottaminen lisää sen validiteettia. Lisäksi tutkimus voi hyödyttää yrityksiä, jotka pohtivat mitä sosiaalisen vastuun aihepiirejä vastuullisuusraportoinnissa tulisi nostaa esiin, ja millä tavoin.
Metsäteollisuus on tutkimuksen kannalta kiinnostava ala, koska sillä on Suomessa ollut aina suuri kansantaloudellinen rooli, ja se on ollut vastuullisuuskeskustelun ja -kiistojen keskiössä pitkään. Alan ympäristöä kuormittavan luonteen vuoksi sitä kohtaan on jo aikaisin kohdistunut paineita ympäristövastuun osalta, ja täten voidaan olettaa, että se olisi edistyksellinen myös sosiaalisen vastuun ja siitä raportoimisen saralla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalinen vastuu saa suomalaisten metsäteollisuusyritysten vastuullisuusraportoinnissa vuosina 2009 ja 2018. Kohdeyrityksiksi on valittu Stora Enso, Metsä Group ja UPM, sillä ne ovat kolme Suomen suurinta alan yritystä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimusaineistot käydään systemaattisesti läpi ja niistä esiin nousseita sosiaalisen vastuun diskursseja verrataan sekä keskenään yritysten välisten erojen arvioimiseksi, että ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.
Tutkimus osoittaa, että Stora Enso on ollut vastuullisuusraportoinnissaan muita kahta yritystä edistyneempi jo vuonna 2009. Tutkimusaineistosta oli havaittavissa viisi erilaista sosiaalisen vastuun diskurssia: oikeudenmukaisuuden ja reiluuden diskurssi, lasten oikeuksien diskurssi, lähiyhteistyön diskurssi, vastuullisuuskoulutuksen diskurssi sekä terveyden ja turvallisuuden diskurssi. Uudemmista aineistoista voi huomata erityisesti sidosryhmien lisääntymisen ja niiden osallistamisen kasvavan merkityksen, lähiyhteistyön monipuolistumisen, erilaisten vastuullisuussopimusten ja -mittareiden yleistymisen sekä avoimen dialogin lähiyhteisöjen kanssa, jotta liiketoiminnan sosiaaliset riskit voidaan tunnistaa ja ennalta ehkäistä. Työturvallisuus ja vastuullinen irtisanominen nousivat vahvasti esiin vuoden 2009 aineistoissa.
Tutkimus on rajoittunut siinä mielessä, että tutkimusaineisto pohjautuu ainoastaan vuosiin 2009 ja 2018, eikä näin ollen voi antaa laajempaa kuvaa diskursseissa tapahtuneista muutoksista. Se antaa kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimukselle, ja useamman kohdeyrityksen mukaan ottaminen lisää sen validiteettia. Lisäksi tutkimus voi hyödyttää yrityksiä, jotka pohtivat mitä sosiaalisen vastuun aihepiirejä vastuullisuusraportoinnissa tulisi nostaa esiin, ja millä tavoin.