Poliisin sosiaalisen median viestinnän eteneminen puukotusiskujen jälkeen
Tykkyläinen, Niko; Tykkyläinen, Niko (2021-05-11)
11.05.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051129650
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051129650
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten länsimaisen poliisin kriisiviestintä on edennyt julkisen paikan puukotusiskujen jälkeen. Julkisen paikan väkivallanteot ovat olleet mediassa esillä viime vuosina myös Suomessa tapahtuneiden Turun iskun 2017 ja Kuopion iskun 2019 vuoksi. Poliisilla on kriisiviestinnällään mahdollisuus vaikuttaa paitsi omaan maineeseensa, myös iskuista aiheutuvaan julkiseen diskurssiin.
Tutkimus aloitettiin kartoittamalla, mitkä tekijät ovat ohjanneet poliisin kriisiviestintää. Kartoituksen aineistona toimivat Suomen, Ruotsin, Iso-Britannian, Australian ja Yhdysvaltojen poliisin kriisiviestintää ohjaavat dokumentit ja käsikirjat. Ohjeistuksista etsittiin poliisin käytännön viestintään vaikuttavia tekijöitä vertailemalla sekä erittelemällä ohjeistusten sisältöä. Tämän perusteella tehtiin yhteenveto kunkin ohjeistuksen vahvimmista teemoista.
Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin aineistona poliisin omilla verkkosivuillaan, Twitterissä sekä tiedotustilaisuuksissaan julkaisemia tiedotteita julkisen paikan puukotusiskujen jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 19 iskua, jotka olivat kaikki tapahtuneet edellä mainituissa viidessä maassa vuosien 2015 ja 2019 välillä. Materiaalin tarkastelussa käytettiin apuvälineenä ensisijaisesti organisaation kriisiviestinnän analysointiin sopivaa kriisiviestinnän tuloskorttia sekä poliisin kriisiviestintäkäyttöön sopivaa stealing thunder -kriisiviestintästrategiaa. Poliisin käytännön viestintä purettiin erilaisiin avaintietoihin, joiden pohjalta kunkin iskun viestinnästä luotiin kokonaiskuva. Näitä kokonaiskuvia vertailtiin tutkimuksen kartoittavan vaiheen tuloksiin.
Tutkimuksessa selvisi, että poliisi tiedotti aktiivisemmin, mikäli iskun uhrimäärä oli suuri. Viestinnän ohjaus näkyi vahvasti myös poliisin käytännön viestinnässä, sillä kriisiviestintäohjeistus vaikutti poliisin kriisiviestinnän etenemiseen vahvemmin kuin esimerkiksi aika tai tapahtumapaikka. Kaikkien iskujen jälkeistä käytännön kriisiviestintää yhdistivät muutamat asiat, kuten iskusta varoittaminen ensitoimena, tiedotustilaisuuden järjestäminen medialle 24 tunnin sisällä tapahtuneesta, sekä pyrkimys informoida yleisöään proaktiivisesti. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, vaikuttaako epäillyn etninen tausta tai ulkomaalaisuus poliisin viestinnän luonteeseen. Pienen otoskoon vuoksi pitäviin johtopäätöksiin tästä asiasta ei kuitenkaan päästy.
Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä havainto, että keskusjohtoisten poliisiorganisaatioiden viestintä on yhtenäisempää myös kenttätasolla. Keskusjohtoisten Suomen, Ruotsin ja Iso-Britannian poliisilaitosten viestintä oli yhtenäistä samassa maassa tapahtuneiden eri iskujen välillä, siinä missä itsenäisemmin toimivien yhdysvaltalaisten poliisilaitosten viestintä oli epäyhtenäistä lähes kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden iskujen välillä.
Tutkimus aloitettiin kartoittamalla, mitkä tekijät ovat ohjanneet poliisin kriisiviestintää. Kartoituksen aineistona toimivat Suomen, Ruotsin, Iso-Britannian, Australian ja Yhdysvaltojen poliisin kriisiviestintää ohjaavat dokumentit ja käsikirjat. Ohjeistuksista etsittiin poliisin käytännön viestintään vaikuttavia tekijöitä vertailemalla sekä erittelemällä ohjeistusten sisältöä. Tämän perusteella tehtiin yhteenveto kunkin ohjeistuksen vahvimmista teemoista.
Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin aineistona poliisin omilla verkkosivuillaan, Twitterissä sekä tiedotustilaisuuksissaan julkaisemia tiedotteita julkisen paikan puukotusiskujen jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 19 iskua, jotka olivat kaikki tapahtuneet edellä mainituissa viidessä maassa vuosien 2015 ja 2019 välillä. Materiaalin tarkastelussa käytettiin apuvälineenä ensisijaisesti organisaation kriisiviestinnän analysointiin sopivaa kriisiviestinnän tuloskorttia sekä poliisin kriisiviestintäkäyttöön sopivaa stealing thunder -kriisiviestintästrategiaa. Poliisin käytännön viestintä purettiin erilaisiin avaintietoihin, joiden pohjalta kunkin iskun viestinnästä luotiin kokonaiskuva. Näitä kokonaiskuvia vertailtiin tutkimuksen kartoittavan vaiheen tuloksiin.
Tutkimuksessa selvisi, että poliisi tiedotti aktiivisemmin, mikäli iskun uhrimäärä oli suuri. Viestinnän ohjaus näkyi vahvasti myös poliisin käytännön viestinnässä, sillä kriisiviestintäohjeistus vaikutti poliisin kriisiviestinnän etenemiseen vahvemmin kuin esimerkiksi aika tai tapahtumapaikka. Kaikkien iskujen jälkeistä käytännön kriisiviestintää yhdistivät muutamat asiat, kuten iskusta varoittaminen ensitoimena, tiedotustilaisuuden järjestäminen medialle 24 tunnin sisällä tapahtuneesta, sekä pyrkimys informoida yleisöään proaktiivisesti. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, vaikuttaako epäillyn etninen tausta tai ulkomaalaisuus poliisin viestinnän luonteeseen. Pienen otoskoon vuoksi pitäviin johtopäätöksiin tästä asiasta ei kuitenkaan päästy.
Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä havainto, että keskusjohtoisten poliisiorganisaatioiden viestintä on yhtenäisempää myös kenttätasolla. Keskusjohtoisten Suomen, Ruotsin ja Iso-Britannian poliisilaitosten viestintä oli yhtenäistä samassa maassa tapahtuneiden eri iskujen välillä, siinä missä itsenäisemmin toimivien yhdysvaltalaisten poliisilaitosten viestintä oli epäyhtenäistä lähes kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden iskujen välillä.