Virtuaalivaluutan louhinnasta saatu elinkeinotulo ja siihen kohdistuvat menot : Elinkeinoverolain ja kirjanpitolain säännökset, näkökulmana Bitcoin
Riikonen, Sanni (2021-05-10)
Lataukset:
10.05.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051029459
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051029459
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsitellään virtuaalivaluutan louhinnalla hankitun tulon verotusta elinkeinoverolain näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on erityisesti yhteisöt, joiden liiketoiminnan tarkoituksena on louhia virtuaalivaluuttaa ja myöhemmin myydä virtuaalivaluutta eteenpäin.
Tutkimuksen tavoitteet on jaettu kolmeen osaan – ensin määritellään virtuaalivaluuttojen louhintaan liittyvät keskeisimmät käsitteet, tämän jälkeen keskitytään kirjanpitolain aihetta koskeviin säännöksiin ja viimeisessä osassa puolestaan tutkimuksen pääasialliseen tutkimuskysymykseen eli louhintatulon verokohteluun.
Virtuaalivaluutalla tarkoitetaan ns. virtuaalivaluuttalain 2 §:n mukaan digitaalisessa muodossa olevaa arvoa, jonka on laskenut liikkeelle joku muu taho kuin keskuspankki tai viranomainen, joka ei ole laillinen maksuväline, mutta jota henkilö voi sopimuksesta käyttää maksuvälineenä ja jota on mahdollista siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevat säännökset soveltuvat pääasiallisesti kaikkiin virtuaalivaluuttalain 2 §:n mukaisiin virtuaalivaluuttoihin, mutta asioita käsitellään erityisesti Bitcoinin näkökulmasta.
Virtuaalivaluutan louhinnan verotusta lähestytään tutkielmassa vero-oikeudellisten laajuus-, jaksotus- ja arvostusongelmien näkökulmasta. Näihin kysymyksiin pyritään saamaan ratkaisu neljännessä luvussa ja ratkaisua haetaan ensisijaisesti elinkeinoverolain säännöksistä sekä Verohallinnon syventävistä vero-ohjeista. Esille nousevat myös kysymykset kirjanpitolain säännösten merkityksestä sekä niiden vaikutuksesta verotuksessa tehtäviin ratkaisuihin.
Tutkielman tavoitteena on toimia yleiskuvauksena virtuaalivaluuttojen louhintaa koskevista verotuksellisista ongelmista ja pyrkiä esittämään johdonmukainen ratkaisu edellä esitettyihin ongelmiin.
Tutkimuksen tavoitteet on jaettu kolmeen osaan – ensin määritellään virtuaalivaluuttojen louhintaan liittyvät keskeisimmät käsitteet, tämän jälkeen keskitytään kirjanpitolain aihetta koskeviin säännöksiin ja viimeisessä osassa puolestaan tutkimuksen pääasialliseen tutkimuskysymykseen eli louhintatulon verokohteluun.
Virtuaalivaluutalla tarkoitetaan ns. virtuaalivaluuttalain 2 §:n mukaan digitaalisessa muodossa olevaa arvoa, jonka on laskenut liikkeelle joku muu taho kuin keskuspankki tai viranomainen, joka ei ole laillinen maksuväline, mutta jota henkilö voi sopimuksesta käyttää maksuvälineenä ja jota on mahdollista siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevat säännökset soveltuvat pääasiallisesti kaikkiin virtuaalivaluuttalain 2 §:n mukaisiin virtuaalivaluuttoihin, mutta asioita käsitellään erityisesti Bitcoinin näkökulmasta.
Virtuaalivaluutan louhinnan verotusta lähestytään tutkielmassa vero-oikeudellisten laajuus-, jaksotus- ja arvostusongelmien näkökulmasta. Näihin kysymyksiin pyritään saamaan ratkaisu neljännessä luvussa ja ratkaisua haetaan ensisijaisesti elinkeinoverolain säännöksistä sekä Verohallinnon syventävistä vero-ohjeista. Esille nousevat myös kysymykset kirjanpitolain säännösten merkityksestä sekä niiden vaikutuksesta verotuksessa tehtäviin ratkaisuihin.
Tutkielman tavoitteena on toimia yleiskuvauksena virtuaalivaluuttojen louhintaa koskevista verotuksellisista ongelmista ja pyrkiä esittämään johdonmukainen ratkaisu edellä esitettyihin ongelmiin.