Näkemyksiä hyvinvointiin, osallisuuteen ja niiden väliseen suhteeseen maakunnissa
Trogen, Ada (2021-04-27)
Trogen, Ada
27.04.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042720665
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042720665
Tiivistelmä
Kuntien perustehtäviin kuuluu hyvinvoinnin edistäminen lisäämällä asukkaidensa vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia. Nämä tehtävät ja niiden johtaminen on muuttumassa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen myötä. Muutos vaikuttaa erityisesti hallinnollisiin rakenteisiin ja tätä kautta hyvinvointijohtamiseen, joka heijastuu yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, mikä on osallisuuden merkitys hyvinvoinnissa. Hyvinvointiin liittyvät terveyden, materiaalisen hyvinvoinnin ja koetun hyvinvoinnin, joka sisältää omanarvontunnon, odotukset hyvästä elämästä, sosiaaliset suhteet ja mielekkään tekemisen, osa-alueet. Yksilön osallisuuteen liittyy kokemus kuulumisesta itselle merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön. Yhteisöissä ja yhteiskunnassa osallisuus syntyy luottamuksesta toisiin ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuuden perusedellytysten, joita ovat taloudellinen ja materiaalinen, toiminnallinen ja yhteisöllinen, kautta vahvistetaan hyvinvoinnin eri osa-alueita ja hyvinvoinnin osa-alueiden vahvistamisen kautta vahvistuvat myös osallisuuden perusedellytykset. Tämä vaikuttaa siihen, miten osallisuuden spektri toteutuu yhteiskunnassa.
Aineistona tutkimuksessa olivat kolmen maakunnan kuntien laajat hyvinvointikertomukset. Maakunnat valittiin tutkimukseen sen perusteella, millä tavalla niissä oli järjestetty sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut vuoden 2020 lopussa. Tavoitteena työssä oli selvittää, millä tavalla kunnat ymmärtävät hyvinvoinnin, osallisuuden ja niiden välisen suhteen ja miten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tapa vaikuttaa siihen.
Tutkimuksen perusteella kuntien hyvinvointikäsitys oli melko laaja. Vähimmälle tarkastelulle jäi hyvinvoinnin subjektiivinen, kokemuksellinen osa-alue eli omanarvontunto ja käsitys hyvästä elämästä. Mittaristojen havaittiin vaikuttavan hyvinvointikäsityksen laajuuteen. Kunnissa tunnistettiin parhaiten osallisuuden toiminnallisia perusedellytyksiä, kun taas yhteisöllisten perusedellytysten huomiointi jäi niukimmalle tarkastelulle. Voimauttavaa osallisuutta esiintyi kuntien hyvinvointikertomuksissa melko vähän, mutta osallisuuden spektri oli laajentumassa suurimassa osassa kuntia, samoin hyvinvoinnin ja osallisuuden välisen suhteen ymmärtäminen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tavalla ei tutkimuksessa näyttänyt olevan vahvaa merkitystä sille, miten hyvinvointi, osallisuus ja niiden välinen suhde käsitettiin. Kuitenkin voitiin havaita viitteitä, että tiiviin hallinnollisen yhteistyön kautta hyvät käytänteet leviävät tehokkaammin kunnista toiseen.
Jatkotutkimusaiheina nousivat mittaristojen vaikutus kunnan hyvinvointikäsitykseen ja miten osallisuuden spektrin laajentaminen vaikuttaa kuntalaisten hyvinvointiin. Analyysia voisi myös laajentaa koskemaan kaikkia Suomen kuntia.
Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, mikä on osallisuuden merkitys hyvinvoinnissa. Hyvinvointiin liittyvät terveyden, materiaalisen hyvinvoinnin ja koetun hyvinvoinnin, joka sisältää omanarvontunnon, odotukset hyvästä elämästä, sosiaaliset suhteet ja mielekkään tekemisen, osa-alueet. Yksilön osallisuuteen liittyy kokemus kuulumisesta itselle merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön. Yhteisöissä ja yhteiskunnassa osallisuus syntyy luottamuksesta toisiin ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuuden perusedellytysten, joita ovat taloudellinen ja materiaalinen, toiminnallinen ja yhteisöllinen, kautta vahvistetaan hyvinvoinnin eri osa-alueita ja hyvinvoinnin osa-alueiden vahvistamisen kautta vahvistuvat myös osallisuuden perusedellytykset. Tämä vaikuttaa siihen, miten osallisuuden spektri toteutuu yhteiskunnassa.
Aineistona tutkimuksessa olivat kolmen maakunnan kuntien laajat hyvinvointikertomukset. Maakunnat valittiin tutkimukseen sen perusteella, millä tavalla niissä oli järjestetty sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut vuoden 2020 lopussa. Tavoitteena työssä oli selvittää, millä tavalla kunnat ymmärtävät hyvinvoinnin, osallisuuden ja niiden välisen suhteen ja miten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tapa vaikuttaa siihen.
Tutkimuksen perusteella kuntien hyvinvointikäsitys oli melko laaja. Vähimmälle tarkastelulle jäi hyvinvoinnin subjektiivinen, kokemuksellinen osa-alue eli omanarvontunto ja käsitys hyvästä elämästä. Mittaristojen havaittiin vaikuttavan hyvinvointikäsityksen laajuuteen. Kunnissa tunnistettiin parhaiten osallisuuden toiminnallisia perusedellytyksiä, kun taas yhteisöllisten perusedellytysten huomiointi jäi niukimmalle tarkastelulle. Voimauttavaa osallisuutta esiintyi kuntien hyvinvointikertomuksissa melko vähän, mutta osallisuuden spektri oli laajentumassa suurimassa osassa kuntia, samoin hyvinvoinnin ja osallisuuden välisen suhteen ymmärtäminen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tavalla ei tutkimuksessa näyttänyt olevan vahvaa merkitystä sille, miten hyvinvointi, osallisuus ja niiden välinen suhde käsitettiin. Kuitenkin voitiin havaita viitteitä, että tiiviin hallinnollisen yhteistyön kautta hyvät käytänteet leviävät tehokkaammin kunnista toiseen.
Jatkotutkimusaiheina nousivat mittaristojen vaikutus kunnan hyvinvointikäsitykseen ja miten osallisuuden spektrin laajentaminen vaikuttaa kuntalaisten hyvinvointiin. Analyysia voisi myös laajentaa koskemaan kaikkia Suomen kuntia.