Oikeusvarmuus ja ennakoitavuus siirtohinnoittelussa: tarkastelussa KHO:n ratkaisut 2010-luvulla
Peltomaa, Juhana (2021)
Peltomaa, Juhana
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104069552
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104069552
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta puoltavia tekijöitä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista vuosien 2010 – 2020 ajalta. Tutkielmassa aihetta lähestytään oikeusdogmaattisella tutkimusmenetelmällä. Oikeusdogmaattinen lähestymistapa rajaa tutkimuksen lähdeaineistoa, jolloin lainsäädännön ja oikeuslähdeopin asema korostuvat. Tutkielman tavoitteena on saada vastaus kysymykseen, miten oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ilmenevät siirtohinnoittelussa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä. Tutkielma kartoittaa oikeuskäytännöstä löytyviä osatekijöitä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden osalta, koska siirtohinnoittelussa harvoin löytyy identtisiä tapauksia. Oikeusvarmuutta avataan tutkielmassa muodollisen, aineellisen ja faktuaalisen jaottelun kannalta. Käsitteiden ja periaatteiden avaamisessa on hyödynnetty oikeusteoriaa. Siirtohinnoittelua koskeva keskeinen sääntely avataan esiymmärryksen saavuttamiskeksi ennen oikeustapausten analysointia. Lisäksi avataan markkinaehtoisen siirtohinnoittelun määrittelyä menetelmineen. Tutkielman kannalta keskeiseksi normiksi muodostuu verotusmenettelylain 31 §, joka määrittelee etuyhteydessä tehdyn liiketoimen markkinaehtoisuuden rajat. Suomessa kuitenkin todetaan siirtohinnoittelua koskevan lainsäädännön olevan suppea. Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden kannalta tilanne ei ole selkein, koska kansallisen lainsäädännön lisäksi joudutaan tukeutumaan tulkinnanvaraisiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin, joiden asemaa ei legaliteettiperiaate tue. Keskeisten tutkimustulosten osalta huomataan legaliteettiperiaatteen merkitys verotusmenettelylain 31 § soveltamisalan rajoituksessa. Verotusmenettelylain 31 § ei mahdollista liiketoiminnan sivuuttamista ja uudelleenluonnehdintaa, vaikka OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa tämä mahdollisuus on. Myöskään konserniyhtiön pitkään jatkunut tappiollinen toiminta ei vielä yksistään ole merkki markkinaehtoperiaatteen vastaisesta hinnoittelusta. Kokonaisuutena havaitaan siirtohinnoitteluun liittyvän useita eri vaiheita, joihin liittyy tulkinnanvaraisuutta. Tämä korostaakin huolellisen dokumentointivelvoitteen täyttämistä ja tehtyjen päätösten perustelemista. Oikeusvarmuuden kannalta todetaan toimivan muutoksenhakujärjestelmän olevan olennainen osa oikeusvarmuutta ja oikeusturvaa. Kokonaisuutena huomataan, ettei täydellistä oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta voida saavuttaa siirtohinnoittelussa. Oikeustapausten perusteella on vain muutama yleinen oikeusohje havaittavissa, koska siirtohinnoittelutapaukset ovat yksittäistapauksia.