Henkilöarviointien nykytilanne ja tulevaisuus rekrytoinneissa
Korventausta, Venla (2021-04-29)
Korventausta, Venla
29.04.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927984
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927984
Tiivistelmä
Rekrytointi on noussut organisaatioiden toiminnan keskiöön, sillä hyvistä työntekijöistä on pulaa. Rekrytointipäätökset eivät ole helppoja, joten useat organisaatiot käyttävät niissä apuna henkilöarviointeja. Henkilöarvioinneissa työnhakijoita arvioidaan ja testataan usealla eri tavalla ennen lopullisten päätösten tekoa. Työtehtävät ja työurat muuttuvat jatkuvasti ja näin ollen myös rekrytoinnin tukena käytettävien arviointitapojen tulee kehittyä. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä on henkilöarviointien nykytilanne rekrytoinnissa ja miten ne tulevaisuudessa tulevat kehittymään.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu rekrytointia ja henkilöarviointia käsittelevään aikaisempaan kirjallisuuteen. Empiirinen osio toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, strukturoidulla haastattelulla. Aineistoa kerättiin kymmenen asiantuntijahaastattelun avulla. Jokainen haastateltava on HR-ammattilainen ja työskentelee osin tai kokonaan rekrytointien parissa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että henkilöarviointien käyttö rekrytoinneissa on edelleen hyvin yleistä. Niiden luotettavuuteen työssä suoriutumisen ennustajana uskotaan vahvasti, vaikka arviointimenetelmillä nähdään olevan eri vahvuudet ja heikkoudet. Haastattelut sekä kyky- ja persoonallisuustestit ovat eniten käytössä, vaikka simulaatiot on kirjallisuudessa nostettukin yhdeksi luotettavammaksi menetelmäksi. Mitä ylemmälle tasolle henkilöä rekrytoidaan, sitä useammin henkilöarviointeja käytetään.
Digitalisaatiolla nähdään olevan positiivinen vaikutus arviointimenetelmien kehitykseen tulevaisuudessa. Tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden avulla arviointimenetelmät pystyvät kehittymään niin, että hakijasta saadaan entistä syvempi kuva ja mahdolliset virhetulkinnat vähenevät. Myös hakijakokemus voi kehittyä entistä paremmaksi, kun arvioinnit veisivät vähemmän aikaa tai ne suoritettaisiin pelimuodossa. Ennen kuin arviointimenetelmät kuitenkaan voidaan kehittää, on tärkeää olla selvillä siitä, mitkä ovat ne tulevaisuuden kompetenssit, joita halutaan mitata.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu rekrytointia ja henkilöarviointia käsittelevään aikaisempaan kirjallisuuteen. Empiirinen osio toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, strukturoidulla haastattelulla. Aineistoa kerättiin kymmenen asiantuntijahaastattelun avulla. Jokainen haastateltava on HR-ammattilainen ja työskentelee osin tai kokonaan rekrytointien parissa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että henkilöarviointien käyttö rekrytoinneissa on edelleen hyvin yleistä. Niiden luotettavuuteen työssä suoriutumisen ennustajana uskotaan vahvasti, vaikka arviointimenetelmillä nähdään olevan eri vahvuudet ja heikkoudet. Haastattelut sekä kyky- ja persoonallisuustestit ovat eniten käytössä, vaikka simulaatiot on kirjallisuudessa nostettukin yhdeksi luotettavammaksi menetelmäksi. Mitä ylemmälle tasolle henkilöä rekrytoidaan, sitä useammin henkilöarviointeja käytetään.
Digitalisaatiolla nähdään olevan positiivinen vaikutus arviointimenetelmien kehitykseen tulevaisuudessa. Tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden avulla arviointimenetelmät pystyvät kehittymään niin, että hakijasta saadaan entistä syvempi kuva ja mahdolliset virhetulkinnat vähenevät. Myös hakijakokemus voi kehittyä entistä paremmaksi, kun arvioinnit veisivät vähemmän aikaa tai ne suoritettaisiin pelimuodossa. Ennen kuin arviointimenetelmät kuitenkaan voidaan kehittää, on tärkeää olla selvillä siitä, mitkä ovat ne tulevaisuuden kompetenssit, joita halutaan mitata.