Työhyvinvointia tukevat henkilöstökäytännöt pk-yrityksissä

Abstract

Työhyvinvointia tukevat henkilöstökäytännöt ja niitä koskevat jaetut näkemykset ovat tuloksellisuuden kehittämisessä avainroolissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan työhyvinvointia tukevien henkilöstökäytäntöjen käyttöä ja niitä koskevien näkemysten jaettuutta pk-yrityksissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleisimmät konkreettiset työhyvinvointia tukevat henkilöstökäytännöt olivat ilmapiiri- ja työhyvinvointikyselyt ja lakisääteisiä laajemmat työterveyspalvelut. Harvinaisimmat konkreettiset työhyvinvointia tukevat henkilöstökäytännöt olivat pitkäjänteistä strategista suunnittelutyötä, budjetointia ja perehtyneisyyttä henkilöstöjohtamiseen vaativat henkilöstökäytännöt, kuten dokumentoidun henkilöstöstrategian, työhyvinvointiohjelman ja työhyvinvointibudjetin laatiminen. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi abstraktimpien työhyvinvointia tukevien henkilöstökäytäntöjen hyödyntämisastetta kohdeyrityksissä; tutkimustulosten mukaan laajimmin abstraktimmista työhyvinvointia tukevista henkilöstökäytännöistä hyödynnettiin aktiivista puuttumista tulehtuneisiin työyhteisötilanteisiin ja vähiten henkilöstöjohtamisen huomioimista liiketoimintastrategiaa laadittaessa. Kohdeyritysten toimitusjohtajien, lähijohtajien ja HR-tehtävistä vastaavien näkemysten jaettuus työhyvinvointia tukevista henkilöstökäytännöistä oli vaihtelevaa ja pääsääntöisesti heikolla tasolla. Näkemysten jaettuudessa havaittiin merkittäviä eroja henkilöstökäytännöittäin, toimialoittain ja yrityksittäin. Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin analysoimalla ”Henkilöstöjohtamisen tila, tarpeet ja tulosvaikutukset” -tutkimus- ja kehityshankkeen tutkimusaineistoa, joka oli kerätty 100 pk-yrityksestä eri henkilöstöryhmiä haastattelemalla. Tutkimusjoukko muodostettiin poimimalla tutkimusaineistosta yritykset, joissa oli haastateltu toimitusjohtajaa, HR-tehtävistä vastaavaa ja lähijohtajaa; kriteerit täyttäviä yrityksiä oli 37. Työhyvinvointia tukevien henkilöstökäytäntöjen yleisyyttä ja käyttöä kohdeyrityksissä tutkittiin analysoimalla toimitusjohtajien, HR-tehtävistä vastaavien ja lähijohtajien vastauksia henkilöstökäytännöittäin. Yrityskohtaisesti näkemysten jaettuutta tutkittiin analysoimalla eri vastaajaryhmien vastausten keskihajontaa henkilöstökäytännöittäin. Toimialakohtaisesti näkemysten jaettuutta tutkittiin analysoimalla yrityskohtaisten keskihajontojen keskiarvoja. Tutkimustulokset vahvistavat osaltaan aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, ettei yrityksissä ole merkittävissä määrin käytössä osallistavia henkilöstökäytäntöjä ja että tiedon ja osaamisen siirtäminen ammattiryhmien välillä on haastavaa. Tutkielman käytännön kehitysehdotuksissa esitellään työhyvinvointia tukevien henkilöstökäytäntöjen ja niitä koskevien jaettujen näkemysten kehittämisen TTHK-malli, joka konkretisoi työhyvinvointia tukevien henkilöstökäytäntöjen kehittämisprosessin. TTHK-mallin avulla työhyvinvointia tukevat henkilöstökäytännöt voidaan integroida osaksi organisaatioiden päivittäisjohtamista ja siten edistää jaettujen näkemysten muodostumista.