Osaamisen kehittäminen etätyössä -- Työntekijöiden kokemuksia etätyön vaikutuksesta kehittymismenetelmiin
Kaasinen, Sanna (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään aluksi etätyömuotoja, etätyön hyötyjä ja haittoja sekä etätyöskentelyä estäviä tekijöitä. Osaamiseen liittyvässä osioissa tarkastellaan oppimisprosessia, oppimisen muotoja, kehittämissuunnitelmien tekemistä ja eri kehittämismenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako etätyö osaamisen kehittämismahdollisuuksiin. Aineisto on kerätty kyselyllä, jossa on pääasiassa avoimia kysymyksiä. Kysymykset käsittelivät koulutusta, itseopiskelua, palautetta, tiimi- ja projektityöskentelyä, työn haasteellisuutta ja vaihtelevuutta, kokemusten reflektointia ja vuorovaikutusta työtovereiden kanssa. Kysymyksillä pyrittiin selvittämään edellä mainittujen asioiden merkitystä vastaajille ja niiden toteutumista etätyössä, jolloin voitaisiin selvittää eroja toimistoperusteisen työn ja etätyön välillä. Lisäksi pyrittiin selvittämään etätyön vaikutuksia urakehitykseen. Kyselyyn vastasi 15 henkilöä, jotka tekevät säännöllisesti useampana päivänä viikossa etätyötä. Aineistoa on analysoitu pääasiassa kvalitatiivisesti käyttämällä suoria lainauksia. Numeerinen käsittely koostuu frekvenssien ja keskiarvojen laskemisesta.
Etätyöntekijät pitivät työhön liittyviä kehittymismahdollisuuksia ja itseopiskelua tärkeämpänä kuin muodollista koulutusta. Useimmat vastaajat pitivät työtään haasteellisena ja vaihtelevana, mutta työtehtävät olivat kaventuneet hieman etätyöhön siirtymisen vuoksi, esimerkiksi asiakaskontaktit olivat vähentyneet. Toisaalta työtä tehtiin itsenäisesti, joten itseopiskelun koettiin lisääntyneen, eli työhön ja työvälineisiin liittyviä ongelmia ratkaistiin itse. Tähän liittyi myös tuen ja avun saamisen vaikeutuminen, jota ei aina koettu kielteisenä seurauksena, vaan se nähtiin myös tilaisuutena oppia. Mahdollisuudet osallistua koulutukseen tai kursseille arvioitiin samanlaisiksi etätyössä ja toimipaikassa työskenneltäessä. Myös projekti- ja tiimityöhön aiemmin osallistuneilla oli etätyössäkin mahdollisuus osallistua niihin. Vastaajat pitivät tärkeänä hyviä yhteyksiä työtovereihin, joiden koettiin helpottavan tiedonvälitystä, kokemusten jakamista ja avun saamista. Etätyöntekijän tulisikin luoda verkostoa työtovereista ja ulkopuolisista asiantuntijoista ennen etätyön aloittamista. Etätyön ei uskottu juuri heikentävän urakehitystä, sillä asiantuntijana kehittymistä pidettiin yhtä mahdollisena kuin toimistossa työskenneltäessä. Ongelmat liittyivät lähinnä esimiestehtäviin, joita ei uskottu pystyttävän hoitamaan etätyönä.
Etätyöntekijät pitivät työhön liittyviä kehittymismahdollisuuksia ja itseopiskelua tärkeämpänä kuin muodollista koulutusta. Useimmat vastaajat pitivät työtään haasteellisena ja vaihtelevana, mutta työtehtävät olivat kaventuneet hieman etätyöhön siirtymisen vuoksi, esimerkiksi asiakaskontaktit olivat vähentyneet. Toisaalta työtä tehtiin itsenäisesti, joten itseopiskelun koettiin lisääntyneen, eli työhön ja työvälineisiin liittyviä ongelmia ratkaistiin itse. Tähän liittyi myös tuen ja avun saamisen vaikeutuminen, jota ei aina koettu kielteisenä seurauksena, vaan se nähtiin myös tilaisuutena oppia. Mahdollisuudet osallistua koulutukseen tai kursseille arvioitiin samanlaisiksi etätyössä ja toimipaikassa työskenneltäessä. Myös projekti- ja tiimityöhön aiemmin osallistuneilla oli etätyössäkin mahdollisuus osallistua niihin. Vastaajat pitivät tärkeänä hyviä yhteyksiä työtovereihin, joiden koettiin helpottavan tiedonvälitystä, kokemusten jakamista ja avun saamista. Etätyöntekijän tulisikin luoda verkostoa työtovereista ja ulkopuolisista asiantuntijoista ennen etätyön aloittamista. Etätyön ei uskottu juuri heikentävän urakehitystä, sillä asiantuntijana kehittymistä pidettiin yhtä mahdollisena kuin toimistossa työskenneltäessä. Ongelmat liittyivät lähinnä esimiestehtäviin, joita ei uskottu pystyttävän hoitamaan etätyönä.