Saavutettavuusvirheiden tulkinta : Keinoja digitaalisten koulutustietopalvelujen saavutettavuuden kehittämiseen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten koulutustietopalvelujen sisällöntuottajat voivat tunnistaa palveluissa olevia saavutettavuusvirheitä ja korjata niitä. EU:n saavutettavuusdirektiivi ja laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta edellyttävät, että julkiset verkkopalvelut täyttävät saavutettavuusvaatimukset. Käyttäjät, joilla on teknisiä, fyysisiä tai kognitiivisia rajoitteita, eivät pysty käyttämään palveluita, jos saavutettavuusvirheitä ei korjata. Tarkoituksena on, että kaikki käyttäjät voivat käyttää palveluja rajoitteista huolimatta. Tutkimus perustui koulutukseen erikoistuneiden verkkopalveluiden käytettävyys- ja saavutettavuusarviointeihin sekä asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimus jakautui kolmeen osaan: käytettävyysarviointiin, saavutettavuusarviointiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimusaineiston muodostivat suomalainen Opintopolku, brittiläinen Universities and Colleges Admissions Service, tanskalainen UddannelsesGuiden ja norjalainen Utdanning.

Koulutustietopalvelujen käytettävyys arvioitiin tutkimusta varten koostetuilla käytettävyysheuristiikoilla, jotka perustuivat Nielsenin (1994), Shneidermanin (2018) ja Chisnellin (2006) kehittämiin heuristiikkoihin. Saavutettavuusarviointi perustui koneelliseen saavutettavuusarviointiin, tekstimuotoisen verkkosisällön arviointiin Mäkipään ja Isohellan (2019) koostamien heuristiikkojen avulla ja manuaaliseen arviointiin. Tutkimuksen lähtökohtana oli universaali suunnittelu, jonka mukaan verkkopalvelun käytettävyyttä ja saavutettavuutta tarkastellaan rinnakkain. Käytettävyyden tavoitteena on, että kaikki käyttäjät voivat käyttää palveluja, ja saavutettavuudella pyritään poistamaan käytön esteet niiltä käyttäjillä, joilla on rajoitteita.

Tutkimuksessa löydetyt käytettävyysongelmat osoittautuivat pääasiassa kosmeettisiksi tai pieniksi ongelmiksi, jotka eivät estä palvelujen käyttöä, vaan voivat hidastaa sitä. Saavutettavuusongelmat olivat puolestaan valtaosaltaan kriittisiä ongelmia, jotka estävät palvelujen käytön. Analyysi osoitti, että koulutustietopalvelun puutteellinen käytettävyys viittaa huonoon saavutettavuuteen. Usean rinnakkaisen ja toisiaan tukevan arviointimenetelmän avulla voidaan löytää luotettavasti enemmän saavutettavuusvirheitä, joiden tunnistaminen ja varmentaminen helpottuvat. Todetut saavutettavuusvirheet luokitellaan ja analysoidaan virheistä käyttäjille aiheutuvien saavutettavuuden esteiden kannalta. Verkkosisällön saavutettavuusohjeet eivät auta korjaamaan kaikkia virheitä, mutta niiden tarkka analyysi helpottaa ymmärtämään virheistä johtuvia käytön rajoitteita. Yksikin saavutettavuusvirhe voi kuitenkin estää palvelun käytön.