Pirulliset ongelmat perusturvan lähijohtamisessa
Kuikka, Sari (2020-12-18)
Kuikka, Sari
18.12.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102085764
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102085764
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ:
Sosiaali- ja terveysala, josta tässä tutkimuksessa käytetään käsitettä perusturva, on altis pirullisille ongelmille. Ne kumpuavat kompleksisesta toimintaympäristöstä, kuten laajasta asiantuntijajoukosta, moniammatillisesta yhteistyöstä ja poliittisesta päätöksenteosta. Perusturvan alalla on ollut monia rakenteellisia muutoksia. Pirullisiin ongelmiin liittyy aina sosiaalinen konteksti, kuten ihmissuhteet ja vuorovaikutus. Pirulliset ongelmat luovat haasteita johtamiselle. Autoritäärinen, johtajan roolia korostava johtamistapa, ei toimi pirullisten ongelmien selvittämisessä. Tarvitaan uudenlaista, mahdollistavaa ja osallistavaa johtajuutta, kompleksisuusjohtamista.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ilmentää niin perusturvan kompleksisesta toimintaympäristöstä kuin sen luonteesta esiin nousevia pirullisia ongelmia lähijohtamisessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia ongelmia lähijohtamisessa ilmenee ja miten lähijohtaja tunnistaa erilaisten ongelmien luonteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös lähijohtajien tapoja kohdata ja ratkoa pirullisia ongelmia. Tutkimuksen keskiössä oli tarkastella, miten lähijohtaja selviytyy pirullisista ongelmista.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat pirulliset ongelmat, kompleksisuusjohtaminen ja lähijohtaminen. Horst Rittel lanseerasi termin pirulliset ongelmat jo 1960-luvulla. Kompleksisuusteoriasta on johdettu kompleksiuusjohtamisen teoria, joka sai alkunsa 2000-luvun alkuvuosina Uhl-Bienin ja Marionin toimesta.
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastateltavia oli 12. Tutkimusaineisto analysoitiin teoreettisesta viitekehyksestä nousevien teemojen mukaisesti sisällön analyysillä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että perusturvan lähijohtajat kohtasivat paljon erilaisia ongelmia. Lähijohtajat eivät tunteneet pirullisen ongelman käsitettä, mutta tunnistivat kuitenkin kaikista haasteellisimmiksi ongelmiksi ongelmat, jotka liittyvät ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Näitä ongelmia he ratkovat noudattaen seuraavia periaatteita: hyväksymällä pirulliset ongelmat, luomalla muutoksille avointa ilmapiiriä, osallistamalla henkilöstöä ja yhteistyöllä. Tavoitteena oli löytää paras mahdollinen ratkaisu, kompromissi. Jokainen pirullinen ongelma vaati omanlaisensa ratkaisun, koska myös ongelma oli aina ainutlaatuinen. Tuloksista voidaan päätellä, että lähijohtajat osaavat kohdata ja käsitellä pirullisia ongelmia, mutta joskus pirullisen ongelman tunnistaminen on vaikeaa.
________________________________________________________________________________
AVAINSANAT: pirullinen ongelma, lähijohtaminen, kompleksisuusteoria
Sosiaali- ja terveysala, josta tässä tutkimuksessa käytetään käsitettä perusturva, on altis pirullisille ongelmille. Ne kumpuavat kompleksisesta toimintaympäristöstä, kuten laajasta asiantuntijajoukosta, moniammatillisesta yhteistyöstä ja poliittisesta päätöksenteosta. Perusturvan alalla on ollut monia rakenteellisia muutoksia. Pirullisiin ongelmiin liittyy aina sosiaalinen konteksti, kuten ihmissuhteet ja vuorovaikutus. Pirulliset ongelmat luovat haasteita johtamiselle. Autoritäärinen, johtajan roolia korostava johtamistapa, ei toimi pirullisten ongelmien selvittämisessä. Tarvitaan uudenlaista, mahdollistavaa ja osallistavaa johtajuutta, kompleksisuusjohtamista.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ilmentää niin perusturvan kompleksisesta toimintaympäristöstä kuin sen luonteesta esiin nousevia pirullisia ongelmia lähijohtamisessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia ongelmia lähijohtamisessa ilmenee ja miten lähijohtaja tunnistaa erilaisten ongelmien luonteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös lähijohtajien tapoja kohdata ja ratkoa pirullisia ongelmia. Tutkimuksen keskiössä oli tarkastella, miten lähijohtaja selviytyy pirullisista ongelmista.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat pirulliset ongelmat, kompleksisuusjohtaminen ja lähijohtaminen. Horst Rittel lanseerasi termin pirulliset ongelmat jo 1960-luvulla. Kompleksisuusteoriasta on johdettu kompleksiuusjohtamisen teoria, joka sai alkunsa 2000-luvun alkuvuosina Uhl-Bienin ja Marionin toimesta.
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastateltavia oli 12. Tutkimusaineisto analysoitiin teoreettisesta viitekehyksestä nousevien teemojen mukaisesti sisällön analyysillä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että perusturvan lähijohtajat kohtasivat paljon erilaisia ongelmia. Lähijohtajat eivät tunteneet pirullisen ongelman käsitettä, mutta tunnistivat kuitenkin kaikista haasteellisimmiksi ongelmiksi ongelmat, jotka liittyvät ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Näitä ongelmia he ratkovat noudattaen seuraavia periaatteita: hyväksymällä pirulliset ongelmat, luomalla muutoksille avointa ilmapiiriä, osallistamalla henkilöstöä ja yhteistyöllä. Tavoitteena oli löytää paras mahdollinen ratkaisu, kompromissi. Jokainen pirullinen ongelma vaati omanlaisensa ratkaisun, koska myös ongelma oli aina ainutlaatuinen. Tuloksista voidaan päätellä, että lähijohtajat osaavat kohdata ja käsitellä pirullisia ongelmia, mutta joskus pirullisen ongelman tunnistaminen on vaikeaa.
________________________________________________________________________________
AVAINSANAT: pirullinen ongelma, lähijohtaminen, kompleksisuusteoria