Työuupumuksen ennaltaehkäisevät tekijät
Lankinen, Elina (2020)
Lankinen, Elina
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102988792
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102988792
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, mitkä tekijät aiheuttavat työuupumusta, ja mihin huomiota kiinnittämällä työuupumusta voitaisiin ennaltaehkäistä. Suomessa työuupumusta esiintyy noin neljäsosalla työikäisistä, ja sairastuneiden määrä on merkittävässä kasvussa. Työuupumus rinnastetaan mielenterveyshäiriöksi, ja se onkin naisten yleisin sairauspäivärahan peruste. Suomalaiset pitävät vakavaa työuupumusta työn suurimpana vaaratekijänä.
Työuupumus on vakava, työssä pikkuhiljaa kehittyvä stressioireyhtymä, johon liittyy usein uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja työstä etääntyminen sekä ammatillisen tehokkuuden laskeminen. Työuupumusta syntyy, kun työn vaatimukset ja yksilön resurssit ovat epätasapainossa liian pitkään. Työuupumuksen oireiden kirjo on valtava, ja oireiden esiintyvyys vaihtelee. Työuupumus on yksilöllinen kokemus, mikä tekee sen ennaltaehkäisemisestä haasteellista. Ennaltaehkäisevän toiminnan avainasemassa ovat työhyvinvointi ja työn voimavarojen lisääminen.
Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee työuupumuksen syntymistä, sen oireita, työuupumukselle altistavia tekijöitä sekä siitä toipumista. Lisäksi teoriassa perehdytään työuupumusta ennaltaehkäiseviin tekijöihin työn, esimiehen ja työyhteisön sekä työntekijän teemojen avulla. Kir- jallisuuskatsauksessa on käytetty ensisijaisesti alan kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta työuupumuksen kokenutta henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset on jaettu kolmeen osa-alueeseen. Nämä teemat ovat työ, esimies ja työyhteisö sekä työntekijä itse. Tutkimustuloksista ilmeni, että työn vaatimusten ja työn voimavarojen epätasapaino, flow-tilaan pääsyn vaikeus sekä työnkuvan rajaamattomuus aiheuttavat työuupumusta. Tulosten perusteella erityisesti esimiehen tunneälyn ja palautteen antamisen puute myötävaikuttivat työuupumuksen syntyyn. Työyhteisön rooli nähtiin ristiriitaisena, sillä sosiaali- sen tuen olemassaolo koettiin tärkeäksi, mutta kollegojen todelliset työuupumusta ennaltaehkäisevät vaikutusmahdollisuudet koettiin puutteellisiksi. Sen sijaan koettiin, että esimiehellä on työkaluja ennaltaehkäistä alaisensa työssä uupumista. Tutkimustuloksista ilmeni myös, että työntekijän vaativa suorittajaluonne ja itsearvostuksen sitominen työstä suoriutumiseen altistavat työuupumukselle. Myös rajojen asettamisen vaikeus sekä palautumisen puute uuvuttivat.
Tutkimustulosten perusteella tärkeimmiksi ennaltaehkäiseviksi keinoiksi määriteltiin työn voimavarojen lisääminen. Esimieheen liittyvät ennaltaehkäisevät keinot liittyivät tunneälyn lisäämiseen sekä palautekulttuurin juurruttamiseen työpaikalle. Itsetuntemuksen lisääminen, rajojen asettaminen sekä palautumiskeinojen tunnistaminen ja niiden aktiivinen hyödyntäminen määriteltiin työntekijän työuupumusta ennaltaehkäiseviksi tekijöiksi.
Työuupumus on vakava, työssä pikkuhiljaa kehittyvä stressioireyhtymä, johon liittyy usein uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja työstä etääntyminen sekä ammatillisen tehokkuuden laskeminen. Työuupumusta syntyy, kun työn vaatimukset ja yksilön resurssit ovat epätasapainossa liian pitkään. Työuupumuksen oireiden kirjo on valtava, ja oireiden esiintyvyys vaihtelee. Työuupumus on yksilöllinen kokemus, mikä tekee sen ennaltaehkäisemisestä haasteellista. Ennaltaehkäisevän toiminnan avainasemassa ovat työhyvinvointi ja työn voimavarojen lisääminen.
Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee työuupumuksen syntymistä, sen oireita, työuupumukselle altistavia tekijöitä sekä siitä toipumista. Lisäksi teoriassa perehdytään työuupumusta ennaltaehkäiseviin tekijöihin työn, esimiehen ja työyhteisön sekä työntekijän teemojen avulla. Kir- jallisuuskatsauksessa on käytetty ensisijaisesti alan kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta työuupumuksen kokenutta henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset on jaettu kolmeen osa-alueeseen. Nämä teemat ovat työ, esimies ja työyhteisö sekä työntekijä itse. Tutkimustuloksista ilmeni, että työn vaatimusten ja työn voimavarojen epätasapaino, flow-tilaan pääsyn vaikeus sekä työnkuvan rajaamattomuus aiheuttavat työuupumusta. Tulosten perusteella erityisesti esimiehen tunneälyn ja palautteen antamisen puute myötävaikuttivat työuupumuksen syntyyn. Työyhteisön rooli nähtiin ristiriitaisena, sillä sosiaali- sen tuen olemassaolo koettiin tärkeäksi, mutta kollegojen todelliset työuupumusta ennaltaehkäisevät vaikutusmahdollisuudet koettiin puutteellisiksi. Sen sijaan koettiin, että esimiehellä on työkaluja ennaltaehkäistä alaisensa työssä uupumista. Tutkimustuloksista ilmeni myös, että työntekijän vaativa suorittajaluonne ja itsearvostuksen sitominen työstä suoriutumiseen altistavat työuupumukselle. Myös rajojen asettamisen vaikeus sekä palautumisen puute uuvuttivat.
Tutkimustulosten perusteella tärkeimmiksi ennaltaehkäiseviksi keinoiksi määriteltiin työn voimavarojen lisääminen. Esimieheen liittyvät ennaltaehkäisevät keinot liittyivät tunneälyn lisäämiseen sekä palautekulttuurin juurruttamiseen työpaikalle. Itsetuntemuksen lisääminen, rajojen asettaminen sekä palautumiskeinojen tunnistaminen ja niiden aktiivinen hyödyntäminen määriteltiin työntekijän työuupumusta ennaltaehkäiseviksi tekijöiksi.