Tilintarkastajan raportoinnin lisäarvo konkurssin ennakoinnissa
Salonen, Jasmin (2020-08-13)
Salonen, Jasmin
13.08.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020081360399
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020081360399
Tiivistelmä
Konkurssi on yrityksen epäonnistumisprosessin viimeinen vaihe, joka voi aiheuttaa merkittävää haittaa sekä yritykselle että sen sidosryhmille. Konkurssin ennakointi on ollut laajan tutkimuksen kohteena vuosikymmenten ajan. Tutkimuksissa on pyritty löytämään muun muassa vaihtoehtoisia tapoja kehittää konkurssin ennakoinnin tarkkuutta ja pidemmän aikavälin ennakointia. Vaikka taloudellisiin muuttujiin perustuvat mallit muodostavat tärkeän osan konkurssin ennakoinnin tutkimuksista, on todettu, että ei-taloudelliset muuttujat voivat tuoda lisäarvoa konkurssin ennakointiin konkurssin syitä kuvaavina ja tarkkuutta lisäävinä muuttujina. Tällaisia ei-taloudellisia eli konkurssin syitä kuvaavia muuttujia voivat olla esimerkiksi tilintarkastuskertomusta kuvaavat tekijät.
Konkurssin ennakoinnin tavoitteena on varoittaa yrityksiä mahdollisesta konkurssiuhasta, jotta pystytään oikaisemaan toimintaa mahdollisimman varhain ja välttämään konkurssi. Konkurssin ennakointimallit pyrkivät varoittamaan myös yrityksen sidosryhmiä yritykseen kohdistuvasta riskistä. Tilintarkastuskertomuksen tavoitteena on puolestaan lisätä tilinpäätöstietoja hyödyntävien sidosryhmien luottamusta yrityksen raportoimiin tilinpäätöstietoihin. Tutkimuksissa on osoitettu, että sidosryhmät odottavat, että tilintarkastaja varoittaa tilintarkastuskertomuksellaan mahdollisesta konkurssiuhasta. Tutkimustulosten välillä on kuitenkin havaittu eroavaisuuksia erityisesti toiminnan jatkuvuuteen liittyvän going concern -raportoinnin kyvyssä ennakoida konkurssia eri aikoina.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilintarkastajan raportoinnin lisäarvoa konkurssin ennakoinnissa. Huomiota kiinnitetään erityisesti huomautuksen ja toiminnan jatkuvuutta (going concern) kuvaavan lisätietokappaleen lisäarvoon. Tarkastelunäkökulmana on vaikutus konkurssin ennakoinnin tarkkuuteen. Aikaisempien tutkimusten perusteella havaitaan, että ei-taloudellisten muuttujien avulla voidaan saavuttaa lisäarvoa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Tällöin tilintarkastuskertomus voi lisätä konkurssin ennakoinnin tarkkuutta yksin tai yhdessä taloudellisten muuttujien kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilintarkastuskertomuksen lisäarvoa yhdessä taloudellisten muuttujien kanssa. Tutkielman aineisto muodostuu suomalaisista listaamattomista pienistä ja keskisuurista konkurssiin ajautuneista ja toimivista yrityksistä. Konkurssiyrityksille on valittu vertailuyrityksiksi toimivia yrityksiä samoin koko- ja toimialakriteerein kuin konkurssiyritykset. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään logistista regressioanalyysiä, joka soveltuu erityisesti tutkimuksiin, joilla pyritään ennakoimaan ja selittämään jotakin luokiteltavaa muuttujaa, kuten konkurssia.
Tulosten perusteella tilintarkastuskertomusta kuvaavat muuttujat eivät tuottaneet lisäarvoa taloudellisiin muuttujiin perustuvaan konkurssin ennakointimalliin tilastollisesti merkitsevällä tasolla. Ne eivät siten lisää konkurssin ennakoinnin tarkkuutta tulosten mukaan. Aineiston pieni koko ja havaintojen vähäinen määrä aiheuttavat kuitenkin rajoitteita tulosten yleistettävyyteen. Tarkasteltavassa aineistossa korostuu vakiomuodosta poikkeavien lausuntojen vähäinen määrä ja erityisesti yrityksen toiminnan jatkuvuutta kuvaavien lisätietokappaleiden vähäisyys. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista todetaan, että havainnot lisätietokappaleiden vähäisestä määrästä vahvistavat aikaisempien tutkimusten näkemyksiä siitä, että sen antaminen on yksi tilintarkastajan haastavimmista tehtävistä, koska sen arviointiin voivat vaikuttaa useat eri tekijät. Aineistosta tehdyt havainnot kuvaavat kuitenkin luokittelutarkkuutta, jolloin yritysten saadessa toiminnan jatkuvuutta koskevan lisätietokappaleen, se kertoo selkeästi heikosta taloudellisesta tilanteesta.
Konkurssin ennakoinnin tavoitteena on varoittaa yrityksiä mahdollisesta konkurssiuhasta, jotta pystytään oikaisemaan toimintaa mahdollisimman varhain ja välttämään konkurssi. Konkurssin ennakointimallit pyrkivät varoittamaan myös yrityksen sidosryhmiä yritykseen kohdistuvasta riskistä. Tilintarkastuskertomuksen tavoitteena on puolestaan lisätä tilinpäätöstietoja hyödyntävien sidosryhmien luottamusta yrityksen raportoimiin tilinpäätöstietoihin. Tutkimuksissa on osoitettu, että sidosryhmät odottavat, että tilintarkastaja varoittaa tilintarkastuskertomuksellaan mahdollisesta konkurssiuhasta. Tutkimustulosten välillä on kuitenkin havaittu eroavaisuuksia erityisesti toiminnan jatkuvuuteen liittyvän going concern -raportoinnin kyvyssä ennakoida konkurssia eri aikoina.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilintarkastajan raportoinnin lisäarvoa konkurssin ennakoinnissa. Huomiota kiinnitetään erityisesti huomautuksen ja toiminnan jatkuvuutta (going concern) kuvaavan lisätietokappaleen lisäarvoon. Tarkastelunäkökulmana on vaikutus konkurssin ennakoinnin tarkkuuteen. Aikaisempien tutkimusten perusteella havaitaan, että ei-taloudellisten muuttujien avulla voidaan saavuttaa lisäarvoa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Tällöin tilintarkastuskertomus voi lisätä konkurssin ennakoinnin tarkkuutta yksin tai yhdessä taloudellisten muuttujien kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilintarkastuskertomuksen lisäarvoa yhdessä taloudellisten muuttujien kanssa. Tutkielman aineisto muodostuu suomalaisista listaamattomista pienistä ja keskisuurista konkurssiin ajautuneista ja toimivista yrityksistä. Konkurssiyrityksille on valittu vertailuyrityksiksi toimivia yrityksiä samoin koko- ja toimialakriteerein kuin konkurssiyritykset. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään logistista regressioanalyysiä, joka soveltuu erityisesti tutkimuksiin, joilla pyritään ennakoimaan ja selittämään jotakin luokiteltavaa muuttujaa, kuten konkurssia.
Tulosten perusteella tilintarkastuskertomusta kuvaavat muuttujat eivät tuottaneet lisäarvoa taloudellisiin muuttujiin perustuvaan konkurssin ennakointimalliin tilastollisesti merkitsevällä tasolla. Ne eivät siten lisää konkurssin ennakoinnin tarkkuutta tulosten mukaan. Aineiston pieni koko ja havaintojen vähäinen määrä aiheuttavat kuitenkin rajoitteita tulosten yleistettävyyteen. Tarkasteltavassa aineistossa korostuu vakiomuodosta poikkeavien lausuntojen vähäinen määrä ja erityisesti yrityksen toiminnan jatkuvuutta kuvaavien lisätietokappaleiden vähäisyys. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista todetaan, että havainnot lisätietokappaleiden vähäisestä määrästä vahvistavat aikaisempien tutkimusten näkemyksiä siitä, että sen antaminen on yksi tilintarkastajan haastavimmista tehtävistä, koska sen arviointiin voivat vaikuttaa useat eri tekijät. Aineistosta tehdyt havainnot kuvaavat kuitenkin luokittelutarkkuutta, jolloin yritysten saadessa toiminnan jatkuvuutta koskevan lisätietokappaleen, se kertoo selkeästi heikosta taloudellisesta tilanteesta.