Luottamuksen rakentuminen virtuaalitiimeissä

Abstract

Digitalisoituminen on jo pitkään ollut globaali muutosilmiö. Tämän seurauksena myös organisaatioiden työskentely on muuttunut yhä enemmän elektronisten työvälineiden sävyttämäksi. Etenkin tiimityöskentely on vuosien saatossa muuttunut yhä joustavammaksi, paikasta riippumattomaksi työmuodoksi uuden teknologian avulla. Virtuaalisten alustojen kautta käytävä yhteistyö ja kommunikaatio ovat tulevaisuudessa entisestään kasvavia ilmiöitä ja siksi ihmisillä tulisi olla paremmat valmiudet työskennellä virtuaalitiimeissä. Luottamus ja kommunikaatio ovat keskeisiä tekijöitä toimivalle ja suorituskykyiselle tiimityöskentelylle. On kuitenkin hyvä tietää, miten tiimin jäsenet kykenevät rakentamaan luottamusta keskenään ja miten luottamus virtuaalitiimeissä rakentuu. Tätä näkökulmaa on hyödynnetty myös tutkimusongelmana. Tämä tutkimus koostuu tieteellisestä kirjallisuudesta ja saaduista empiirisistä tutkimustuloksista. Tutkimuksen aihepiirit rakentuvat virtuaalitiimien ominaisuuksien ja luottamuksen rakentumisen ympärille, joita on ensin tutkittu alan tunnettujen teoksien ja tieteellisten artikkeleiden muodostaman teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkimuksen empiirinen osa suoritettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla IT-alan case-yrityksen koodaajia. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimustuloksissa on hyödynnetty sekä aiemman kirjallisuuden että empirian löydöksiä. Tutkimuksessa keskeisessä osassa ovat virtuaalitiimeissä luottamusta rakentavat tekijät ja eri luottamusmuodot. Kulttuurieroilla, kommunikaatiolla, kommunikaatioteknologialla ja tiedonjakamisella on suuri rooli luottamuksen rakentumisen kontekstissa. Tulokset osoittavat, että virtuaalitiimin kaltaisissa väliaikaisissa tiimeissä luottamus vaatii usein halua ja taipumusta luottaa toiseen. Luottamus muodostuu usein aluksi pikaluottamuksena, joka perustuu kognitiivisiin, tiedostettaviin ominaisuuksiin sekä sääntöjenmukaiseen toimintaan, jonka jälkeen vähitellen kehitetään vuorovaikutuspohjaista affektiivista luottamusta. Toinen kehittymistapa on alkuluottamuksen kautta, joka sisältää laskelmoivaa käytöstä ja luottamusta organisaation oikeudenmukaisuuteen. Alkuluottamusta seuraa usein kognitiivinen luottamus, jossa tyypillistä on arvioida toisen jäsenen pätevyyttä ja taustatekijöitä. Kognitiivista luottamusta seuraa jälleen affektiivinen luottamus. Tiimin kommunikaatiotyökalut tulisi valita tarkoitukseen soveltuvasti. Teoreettinen viitekehys antaa osviittaa, että kulttuurieroilla on monipuolinen vaikutus luottamukseen. Empirian perusteella asialle ei voida tässä tutkimuksessa antaa yhtä paljon painoarvoa. Kulttuurierojen välillistä vaikutusta ei kuitenkaan voida kiistää. Organisaatiokulttuuri, johdon käytös ja jäsenten persoonallisuus ovat myös keskeisiä tekijöitä luottamuksen muodostumisessa. Kaikista tärkeimpinä luottamusta edistävinä keinoina nähdään vastuullisuus, pätevä suoriutuminen, sosiaalinen kommunikaatio ja kasvokkain näkeminen.