Tilintarkastajan riskinasetanta ja suunnittelupäätökset

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää ensinnäkin, onko tilinpäätöksessä esiintyvän virheen luonteella vaikutusta tilintarkastajan suunnittelupäätöksiin ja toiseksi, minkä muuttujan vaihtelulla selitetään parhaiten yksittäisen suunnittelupäätöksen vaihtelua. Selittävinä muuttujina toimivat pääasiassa erilaiset tilintarkastukseen liittyvät riskitekijät. Tarkasteltavia suunnittelupäätöksiä olivat: tilintarkastukseen tarvittava evidenssi, tilintarkastuspalkkio ja tilintarkastuksen suorittamiseen tarvittava aika. Tutkimusaineisto saatiin kyselyllä, joka lähetettiin 140:lle Suomessa ammattiaan harjoittavalle KHT-tilintarkastajalle. Kysymyslomakkeista puolet oli sellaisia, jossa tilintarkastajan tuli arvioida tahattoman virheen vaikutuksia erilaisiin tilintarkastuksen riskitekijöihin ja suunnittelupäätöksiin. Puolet oli taas sellaisia, jossa tuli arvioida tahallisen virheen (väärinkäytös) vaikutuksia samaisiin riskitekijöihin ja suunnittelupäätöksiin. Virheen luonteen vaikutusta yksittäiseen suunnittelupäätökseen tutkittiin t-testillä ja paras yksittäistä suunnittelupäätöstä selittävä muuttuja selvitettiin usean muuttujan regressioanalyysillä, poistavan valinnan menetelmällä. Tutkimustulokset osoittivat, että väärinkäytöksen ilmettyä tilintarkastajat velottaisivat tällaiselta asiakkaalta suuremman tilintarkastuspalkkion ja käyttäisivät enemmän aikaa tilintarkastuksen suorittamiseen kuin tilanteessa, jossa ilmennyt virhe oli tahaton. Sen sijaa tarvittavan evidenssin määrään ei virheen luonteella ollut merkittävää vaikutusta. Selittävistä muuttujista merkittävin vaikutus evidenssin vaihteluun oli liikeriskin vaihtelulla. Tilintarkastuspalkkion vaihtelua selitti parhaiten kokonaisriskin vaihtelu ja tilintarkastukseen tarvittavan ajan merkittävin selittäjä oli puolestaan tilintarkastusevidenssin vaihtelu.