Development of the Vampire Character from Dracula through Interview with the Vampire to Dead until Dark
Jurvanen, Elina (2015)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee vampyyrihahmon piirteissä 200 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Näitä muutoksia analysoidaan kolmen romaanin hahmojen kautta, ja tutkielmassa käytettävät romaanit ovat Bram Stokerin kirjoittama Dracula, joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1897, Anne Ricen Interview with the Vampire, ensijulkaisu 1976, ja Dead until Dark, jonka on kirjoittanut Charlaine Harris ja joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2001. Tutkielmassa myös verrataan eri romaanien nais- ja miespuolisten vampyyrihahmojen piirteitä toisiinsa.
Pääasiallisena lähdeteoksena hahmojen piirteiden tutkimisessa käytetään Shlomith Rimmon-Kenanin teosta Narrative Fiction: Contemporary Poetics, jossa Rimmon-Kenan esittelee teorian fiktiivisen romaanin hahmojen piirteiden analysoinnista. Teorian pääkategoriat ovat epäsuora ja suora kuvaus, joista epäsuorassa kuvauksessa tarkastellaan hahmon piirteitä sen ulkonäön, tekojen, puheen ja ympäristön perusteella. Suorassa kuvauksessa painottuu hahmoista käytettävien adjektiivien ja substantiivien analysointi. Epäsuora ja suora kategoria eivät kuitenkaan erotu toisistaan selkeästi tutkielmassa tarkastelluissa romaaneissa, joten kategoriat on yhdistetty, sekä analyysiosioon on lisätty kategoria, joka käsittelee vampyyrihahmojen käytöstä, vampyyrien yliluonnollisia kykyjä/ niiden rajoituksia ja kasvojen ilmeitä.
Tutkimuksen perusteella loppupäätelmäksi muodostui se, että kaunokirjallisuudessa esiintyvä miespuolinen vampyyrihahmo on 200 vuoden aikana muuttunut erittäin rauhalliseksi, ihmismäiseksi, jopa rakastettavaksi hahmoksi. Nykyisin vampyyri on osa yhteiskuntaa, verrattuna Draculan aikaan, jolloin pelottava Kreivi Dracula piileskeli varjoissa eikä pystynyt vastustamaan verenhimoaan. Naispuolisessa vampyyrihahmossa ei havaittu yhtä selkeitä muutoksia kyseisissä romaaneissa: naispuolinen hahmo jää kaikissa kolmessa tarkastellussa romaanissa miespuolisen hahmon varjoon ja naisvampyyrit ovat Harrisin 2000-luvulla julkaistussa romaanissa edelleen vähäisemmässä asemassa miespuolisiin verrattuna.
Pääasiallisena lähdeteoksena hahmojen piirteiden tutkimisessa käytetään Shlomith Rimmon-Kenanin teosta Narrative Fiction: Contemporary Poetics, jossa Rimmon-Kenan esittelee teorian fiktiivisen romaanin hahmojen piirteiden analysoinnista. Teorian pääkategoriat ovat epäsuora ja suora kuvaus, joista epäsuorassa kuvauksessa tarkastellaan hahmon piirteitä sen ulkonäön, tekojen, puheen ja ympäristön perusteella. Suorassa kuvauksessa painottuu hahmoista käytettävien adjektiivien ja substantiivien analysointi. Epäsuora ja suora kategoria eivät kuitenkaan erotu toisistaan selkeästi tutkielmassa tarkastelluissa romaaneissa, joten kategoriat on yhdistetty, sekä analyysiosioon on lisätty kategoria, joka käsittelee vampyyrihahmojen käytöstä, vampyyrien yliluonnollisia kykyjä/ niiden rajoituksia ja kasvojen ilmeitä.
Tutkimuksen perusteella loppupäätelmäksi muodostui se, että kaunokirjallisuudessa esiintyvä miespuolinen vampyyrihahmo on 200 vuoden aikana muuttunut erittäin rauhalliseksi, ihmismäiseksi, jopa rakastettavaksi hahmoksi. Nykyisin vampyyri on osa yhteiskuntaa, verrattuna Draculan aikaan, jolloin pelottava Kreivi Dracula piileskeli varjoissa eikä pystynyt vastustamaan verenhimoaan. Naispuolisessa vampyyrihahmossa ei havaittu yhtä selkeitä muutoksia kyseisissä romaaneissa: naispuolinen hahmo jää kaikissa kolmessa tarkastellussa romaanissa miespuolisen hahmon varjoon ja naisvampyyrit ovat Harrisin 2000-luvulla julkaistussa romaanissa edelleen vähäisemmässä asemassa miespuolisiin verrattuna.