”Myönnän, että on välillä vaikeaa olla suurennuslasin alla kaikkine valintoineni” : Ilmastoraportista kertovien lifestyle-blogijulkaisujen retoriset keinot
Valtari, Johanna (2020-05)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435617
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435617
Tiivistelmä
Keskustelut, joissa pohditaan kuluttajan mahdollisuuksia ilmastonmuutokseen vaikuttamiseen ovat ajankohtainen ilmiö sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Tässä pro gradu - tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten sosiaalisen median vaikuttajien syksyn 2018 hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ilmastoraportin uutisoinnin jälkeen julkaistuja, raporttiin liittyviä postauksia lifestyle-blogeissa. Tutkimuksen aineistona on yhdeksän ilmastoraporttia koskevaa blogitekstiä. Kaikkien tutkittujen blogitekstien julkaisuajankohta on lokakuu 2018 lukuun ottamatta yhtä tekstiä, joka on julkaistu marraskuussa 2018.
Aineiston tutkimusmenetelmänä hyödynnetään retorista analyysiä sekä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan teksteissä esiintyviä retorisia keinoja, joilla kirjoittajat perustelevat tekemiään valintoja ilmastoraportin tuloksia peilaten. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten eri bloggaajat kuvailevat yksilön vaikuttamismahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. Tutkimus on pääluonteeltaan laadullinen, mutta siinä on käytetty hyväksi myös määrällistä analyysiä erilaisten keinojen luokittelussa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tarkastelluissa blogiteksteissä esiintyi monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja. Etenkin määrällistäminen, metaforat sekä ääri-ilmaisut ovat aineistossa usein käytettyjä. Näiden keinojen avulla lifestyle-blogia kirjoittavat pyrkivät vakuuttamaan lukijoihin paitsi rakentaen itselleen uskottavuutta, myös herättäen lukijoissa erilaisia tunteita aina syyllisyydentunnosta innostumiseen. Liittoutumisasteen säätely oli ainut keino, jota ei aineiston teksteissä havaittu käytettävän lainkaan. Etäännyttäminen omista mielipiteistä ei ole mielipiteistään ja niiden jakamisesta tunnetuille lifestyle-vaikuttajille luonteenomaista, joten puuttumista voi pitää tämän tyyppiselle blogigenrelle ominaisena piirteenä.
Lähes kaikki aineiston bloggaajat kokivat, että yksilön teoilla ja päivittäisillä valinnoilla on merkitystä. Moni kuitenkin huomautti, että suuremmat linjaukset tulisi tehdä ”ylempänä”, esimerkiksi poliittisten päätösten kautta. Ainoastaan yksi aineiston bloggaajista koki, ettei yksilöllä ja hänen henkilökohtaisilla valinnoillaan ole vaikutusta ilmastonmuutosten pysäyttämisessä.
Aineiston tutkimusmenetelmänä hyödynnetään retorista analyysiä sekä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan teksteissä esiintyviä retorisia keinoja, joilla kirjoittajat perustelevat tekemiään valintoja ilmastoraportin tuloksia peilaten. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten eri bloggaajat kuvailevat yksilön vaikuttamismahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. Tutkimus on pääluonteeltaan laadullinen, mutta siinä on käytetty hyväksi myös määrällistä analyysiä erilaisten keinojen luokittelussa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tarkastelluissa blogiteksteissä esiintyi monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja. Etenkin määrällistäminen, metaforat sekä ääri-ilmaisut ovat aineistossa usein käytettyjä. Näiden keinojen avulla lifestyle-blogia kirjoittavat pyrkivät vakuuttamaan lukijoihin paitsi rakentaen itselleen uskottavuutta, myös herättäen lukijoissa erilaisia tunteita aina syyllisyydentunnosta innostumiseen. Liittoutumisasteen säätely oli ainut keino, jota ei aineiston teksteissä havaittu käytettävän lainkaan. Etäännyttäminen omista mielipiteistä ei ole mielipiteistään ja niiden jakamisesta tunnetuille lifestyle-vaikuttajille luonteenomaista, joten puuttumista voi pitää tämän tyyppiselle blogigenrelle ominaisena piirteenä.
Lähes kaikki aineiston bloggaajat kokivat, että yksilön teoilla ja päivittäisillä valinnoilla on merkitystä. Moni kuitenkin huomautti, että suuremmat linjaukset tulisi tehdä ”ylempänä”, esimerkiksi poliittisten päätösten kautta. Ainoastaan yksi aineiston bloggaajista koki, ettei yksilöllä ja hänen henkilökohtaisilla valinnoillaan ole vaikutusta ilmastonmuutosten pysäyttämisessä.