The Challenges of Public Organisations in Coordinating Smart Specialisation and a Connectivity Model as One Solution

Abstract

This study focuses on the challenges of public organisations, as smart specialisation has put them in a mediating role in innovation activities. This change forces public actors to take their place among already established innovation agents, namely universities and companies. Whereas these previous institutions are well-established in their role in innovation as knowledge providers and users, public organisations still seek their place among the other actors and this creates challenges for them.

This study suggests that there are three major challenges, which public organisations need to face in the smart specialisation process. These are all linked to their coordinating role and are based on previous discoveries by the author as well as a current literature analysis. These challenges consist of stakeholder inclusion, knowledge generation and dominant actors.

As a response to the presented challenges, the study introduces a connectivity model, which is based on enhancing regional connectivity. This is one possibility for public organisations, as regional collaboration is one of the core challenges in managing a successful entrepreneurial discovery process. After an analysis the model is seen as a useful tool for public organisations, as it includes elements which enhance regional collaboration, provide useful knowledge for the regional developers and can limit the threat posed by dominant stakeholders.

Älykäs erikoistuminen saattaa julkiset organisaatiot uuteen, haastavaan asemaan, kun ne joutuvat ottamaan eräänlaisen mahdollistajan roolin hoitaakseen. Tällöin julkiset organisaatiot astuvat edellisten innovaatiotoimijoiden, eli korkeakoulujen ja yritysten maaperälle. Siinä missä näillä edellisillä, vakiintuneilla toimijoilla on jo selkeä rooli innovaatiotoiminnassa, eli tiedon tuotannon ja jatkojalostamisen tehtävät, niin julkiset organisaatiot joutuvat hakemaan paikkaansa ja tämä luo niille haasteita.

Tutkimuksessa esitetään, että tästä aiheutuu kolme suurempaa haastetta, jotka julkiset organisaatiot joutuvat selättämään osana älykkään erikostumisen prosessia. Tunnistetut haasteet liittyvät uudessa roolissa toimimiseen ja perustuvat kirjoittajan aiempiin tutkimuksiin sekä uusimman kirjallisuuden tarkasteluun. Nämä haasteet nimetään kumppaneiden osallistamiseksi, tiedon tuottamiseksi, sekä dominoiviksi kumppaneiksi.

Tutkimuksessa esitetään connectivity-mallia erääksi ratkaisuksi, sillä se perustuu alueellisen yhteenkuuluvuuden mittaamiseen ja tehostamiseen. Juuri yhteistyö nähdään eräänä yrittäjämäisen etsimisen ja samalla älykkään erikoistumisen onnistumisen edellytyksenä. Johtopäätöksissä malli todetaan hyödylliseksi työkaluksi julkisille organisaatioille, sillä se näyttää tehostavan alueellista yhteistyötä, tarjoavan tietoa aluekehittäjille, sekä rajoittavan dominoivien kumppaneiden vaikutusmahdollisuuksia.