”Mieluummin harmoniaa kuin samanlaisuutta” Huomioita Kiinan keskus- ja paikallishallinnon integroitumiseen vaikuttavista ympäristötekijöistä kontingenssitarkasteluna

Abstract

Tässä tutkimuksessa on tavoitteena tutkia Kiinan keskus- ja paikallishallinnon välistä suhdetta kontingenssiteorian kautta tarkasteltuna. Huomio kiinnittyy ensisijaisesti löytämään empiriasta muutamia ympäristötekijöitä, jotka vahvistavat hallinnon kehittymistä suhteessa ympäristöönsä. Kiinassa vallassa oleva kommunistinen kansanpuolue joutuu ratkaisemaan hallintotavan, jolla Kiinan yhteiskunta pysyy yhtenäisenä ja samalla jatkuvan kehityksen kärjessä.

Tutkielmassa käytetään kontingenssiteoriaa sovellettuna ratkaisuna. Teorian lähtökohtana on, että jokaisen organisaation vuorovaikutus ympäristön kanssa on yksilöllistä ja aina tilanteesta riippuvaista. Tässä tutkielmassa keskitytään tutkimaan hallinnon kehittymistä integraation eli yhtenäisyyden kautta. Integraation avulla pyritään löytämään yhtenäisyyttä vahvistavia tekijöitä, joita Kiina tarvitsee strategisen suunnan säilyttämiseen. Tutkimusmetodina käytetään dokumenttianalyysia ja havaintoja tehdään 27 hallintotieteellisestä artikkelista, joiden teemat käsittelevät pääosin 2000-luvun Kiinan hallinnon kehittymistä.

Empiirisestä aineistosta tehtyjen havaintojen pohjalta voidaan todeta, että keskus- ja paikallishallinnon väliseen suhteeseen löytyy neljä tekijää, jotka vaikuttavat integraation kehittymiseen ympäristötekijöinä. Näistä tekijöistä autonomia, kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan vakaus vaikuttavat eniten integraation kehittymiseen. Avoimuuden lisääminen hallintotasojen välillä saattaa johtaa yhteistyötä enemmän eriyttävämpään suuntaan. Kiinalla on taipumusta ottaa käyttöönsä toimivia länsimaalaisia hallintoreformeja kiinalaisin erityispiirtein. Tulevaisuudessa Kiinan menestys riippuu puolueen uudistumiskyvystä sekä kansalaisten huomioimisesta.

Yhteiskunnan vakauden näkökulmasta paikallishallinnoilla ei ole koordinoitua toimintaa ja yhteistyötä keskenään. Tämän vuoksi yhteiskunnan vakaus ei nouse merkittäväksi tekijäksi ympäristötekijöiden joukossa. Kiina on huomioinut kansalaistensa elinolosuhteita ja parantanut niitä huomattavasti, mutta resursseja paikallishallintojen riittävään toimintaan on niukasti. Tämä tekijä ei vaikuta hallintotasojen väliseen suhteeseen, mutta yhteiskunnan integroitumiseen sillä on vaikutusta. Avoimuuden merkitys tulee kasvamaan monella sektorilla hallinnossa, koska yhteistyö ulkomaiden kanssa tulee vaikuttamaan siihen. Tutkielman perusteella autonomialla on voimakkain vaikutus ympäristötekijöiden joukossa. Autonomian määrä paikallishallinnoissa on lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta kehitystä on haitannut luottamuspula keskus- ja paikallishallinnon välillä.