Sananvapaudesta vihapuheeseen : Poliitikkojen sananvapauden rajat suhteessa vihapuheeseen

Abstract

Sananvapauden asema perus- ja ihmisoikeutena on merkittävä Suomessa. Sen merkitys kasvaa entisestään, kun liikutaan poliittisen puheen alueella. Jo tästä voidaan päätellä, että sananvapaudella on suuri merkitys poliitikoille ja se on tärkeä osa heidän päivittäistä työtään. Sananvapaus ei kuitenkaan ole edes poliitikoille niin perustavanlaatuinen oikeus, että heillä olisi mahdollista lausua mitä tahansa sananvapauden nimissä. Erityisesti viime vuosikymmenen aikana internetin käytön lisääntymisen johdosta sananvapauden rinnalle on noussut vihapuheena tunnettu ilmiö. Tästä johtuen myös poliitikkojen sananvapautta ollaan toisinaan jouduttu rajoittamaan vihapuheen nimissä.

Tutkielmassa selvitetäänkin miten pitkälle poliitikon sananvapaus yltää ja minkälaisia rajoituksia heidän sananvapauteen on mahdollista asettaa. Koska lainsäädäntö ei tunne termiä vihapuhe, on tutkielman yhtenä tavoitteena selvittää mitä vihapuheella tarkoitetaan, erityisesti lainsäädännön näkökulmasta. Lisäksi tutkielman lopussa on vielä perehdytty erityisesti kansanedustajien puhevapautta koskevaan lainsäädäntöön, joka eroaa esimerkiksi kunnallispolitiikassa työskentelevien poliitikkojen sananvapaudesta. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, jonka vuoksi se pohjautuu pääosin oikeudelliseen aineistoon.

Tarkastelu osoitti, että sananvapauden ja vihapuheen välille on vaikea tehdä selkeää rajanvetoa, sillä jokainen tapaus on arvioitava erikseen. Sananvapauden rajoittamisen hyväksyttävyys on kuitenkin selkeintä tilanteessa, jossa yllytetään vihaan tai väkivaltaan taikka uhkaillaan näillä. Vaikka poliitikkojen, ja etenkin Suomen kansanedustajien, sananvapauden suoja on osittain laajempi ja rajoittamisen kynnys korkeammalla, niin heillä on kuitenkin myös erityistä vastuuta sananvapauden käyttäjinä. Sen vuoksi poliitikkojen olisi tärkeää välttää vihapuheen kaltaisia ilmaisuja, joilla yllytetään suvaitsemattomuuteen.