Velallisen epärehellisyys, rahanpesu ja kavallukset tuomioistuimissa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan rikoslain 39 luvun 1 §:n velallisen epärehellisyyttä ja 1 a §:n törkeää velallisen epärehellisyyttä, 32 luvun 6 §:n rahanpesua ja 7 §:n törkeää rahanpesua sekä 28 luvun 4 §:n kavallusta ja 5 §:n törkeää kavallusta. Siinä analysoidaan näiden rikosten rikosilmoitusten ja tuomioiden trendiä vuosina 2015–2019 sekä erityisesti velallisen epärehellisyyteen ja törkeään velallisen epärehellisyyteen liittyneitä vuoden 2019 tuomioita käräjäoikeuksissa. Poliisin tietoon tulleiden kyseisten rikosten määrät ovat yhteenlaskettuna olleet kasvussa vuosina 2015–2019. Tänä aikana rahanpesutapauksissa syyksi luettujen rikosten määrä ylitti poikkeuksellisesti poliisin tietoon tulleiden rikosten määrän. Tarkasteltavana olevista rikoksista tuomitaan eniten ehdollisia vankeusrangaistuksia. Velallisen epärehellisyyttä ja törkeää velallisen epärehellisyyttä koskeneissa käräjäoikeustuomioissa ei pelkästä törkeästä velallisen epärehellisyydestä tuomittu kertaakaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Törkeää velallisen epärehellisyyttä koskeneissa tuomioissa lähes joka toinen rikoksentekijä tuomittiin samalla myös törkeästä kirjanpitorikoksesta. Usein sama henkilö onkin oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävänä sekä velallinen että kirjanpitovelvollinen. Käräjäoikeuskäsittelyt ovat myös pitkiä ja monimutkaisia. Tutkimuksen perusteella rahanpesu- ja kavallusrikokset ovat melko harvinaisia rikosnimikkeitä talousrikoskoodilla merkityissä tapauksissa.