Perinnönjako ja verosuunnittelu edunvalvonnassa

Abstract

Ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat muistisairaudet, mielenterveyden ongelmat, va-rallisuuden kasvaminen, aiheuttavat lisääntynyttä avun tarvetta päivittäisissä toimin-noissa, sekä talouteen ja omaisuuden hoitoon liittyvissä asioissa. Holhoustoimi on kehit-tynyt sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Alussa holhoustoimen tarkoituksena oli suvun ja perheen etujen vaaliminen, tällöin holhoustoimesta vastasivat perheenjäsenet. Nyky-muodossaan holhoustoimi on maistraattien hallinnonalaan kuuluvaa valvontaa. Sisällöl-tään holhoustoimi on päämiehen eli edunvalvottavan etujen ja oikeuksien ajamista, yleensä taloudellisissa asioissa. Holhoustoimen pääperiaatteena on päämiehen itsemää-räämisoikeuden kunnioittaminen, joka näkyy edunvalvonnassa siinä, että päämiehen toimintakelpoisuutta ei yleensä ole rajoitettu ja rinnakkaisena toimivaltana.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisilla verosuunnittelukeinoilla edunvalvoja ajaa päämiehensä etua perinnönjaossa. Tässä työssä tutkimusongelmaa tarkastellaan yleisen edunvalvojan näkökulmasta. Tutkimus rajataan täysi-ikäisiin päämiehiin. Edun-valvojalla tarkoitetaan yleistä edunvalvojaa, joka toimii virkatehtävässä. Edunvalvojana voi myös olla henkilön läheinen tai omainen, esimerkiksi alaikäisellä toinen vanhemmista.

Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Lainopin tulkinnan ja systematisoinnin kohteena on voimassa oleva oikeus. Lainoppi tutkimusmenetelmänä perustuu voimassa olevan oikeuden sisällön tulkitsemiseen. Oikeuden sisältöä tulkitaan käsiteltävissä olevassa oikeusongelmassa. Lainoppi pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten toimitaan kyseisessä tilanteessa voimassa olevan oikeuden mukaan. Tutkimusai-neisto koostuu aihealuetta koskevasta lainsäädännöstä, josta keskeisimmät ovat hol-houstoimilaki, perintö- ja lahjaverolaki ja tuloverolaki. Lähdeaineistona tutkimuksessa käytetään oikeuskäytäntöjä, oikeuskirjallisuutta, lain esitöitä ja eduskunnan oikeusasia-miehen ratkaisuja.

Edunvalvojan mahdollisuudet käyttää verosuunnittelua perinnönjaossa ovat hyvin rajoi-tetut. Holhouslainsäädäntö kieltää tehokkaimman keinon, eli perinnöstä luopumisen käytön, vedoten päämiehen varojen lahjoituskieltoon. Holhouslainsäädännön lähtökoh-tana näyttäisi olevan päämiehen varallisuuden kasvattaminen tai säilyttäminen laadun kustannuksella.