Yliopistojen strategiat opetusministerion ohjaussuhteessa: Tarkastelussa Balanced scorecard

Abstract

Yliopistosektorilla vuonna 1994 toteutunut tulosohjausuudistus sekä vuonna 1998 uudistettu yliopistolaki ovat lisänneet yliopistojen autonomiaa sekä korostanut johdon asemaa osana toiminnan suunnittelua. Osana tätä kehitystä yliopistoja on kannustettu profiloitumaan ja kehittämään strategista johtamista. Yliopistot ovatkin oma-aloitteisesti soveltaneet erilaisia strategisia johtamis- sekä ohjausmenetelmiä toimintansa kehittämiseen.

Tämän työn tarkoituksena on selvittää kohdeyliopistoissa hyödynnettävän strategisen johtamis- ja ohjausmenetelmän, Balanced Scorecardin (BSC) merkitystä yliopistojen strategioissa sekä opetusministeriön ja yliopistojen välisessä strategisessa ohjaussuhteessa. Tavoitteena on tutkia, mitä hyötyjä BSC on tuonut kohdeyliopistojen strategiseen ajatteluun sekä millaisia yhtäläisyyksiä, eroja ja ongelmia näillä strategioil-la on opetusministeriön ja yliopistojen välisessä ohjaussuhteessa. Työssä tarkastellaan strategisen johtamisen ja -ohjauksen suhdetta niin yliopistojen sisäisessä kuin yliopistojen ja opetusministeriön välisessä suhteessa. Teoriaosuudessa on pyrkimys muodostaa viitekehys, jonka puitteissa sekä yliopistojen sisäistä että opetusministeriön ja yliopistojen välistä johtamis- sekä ohjaussuhdetta voidaan arvioida.

Tutkimus on luonteeltaan vertaileva ja laadullinen. Metodina tässä tutkimuksessa sovelletaan teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 17 henkilöä kohdeorganisaatioista, jotka olivat Vaasan ja Oulun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu sekä opetusministeriö.

Tutkimuksen perusteella näyttää ilmeiseltä, että strategisen johtamisen keinoja on sovellettu yliopistojen johtamistyössä jo usean vuoden ajan. Tutkimuksessa ilmeni, että yliopistojen strategiat sekä kriittiset menestystekijät eroavat osin toisistaan. Eroavaisuuksien voidaan nähdä johtuvan yliopistojen erilaisesta toimintaympäristöstä, rooleista sekä tarpeista. Yliopistot ovatkin profiloituneet omiin vahvuuksiinsa, ja tämä näkyy niiden erilaistumisessa. Tutkimuksen pohjalta voidaan havaita, että yliopistot kokevat opetusministeriön strategisen ohjauksen osin omasta toiminnasta irrallisena ja kohdistuvan oman toiminnan kannalta vääriin asioihin.

BSC:n ei nähty merkittävästi auttaneen strategisten tavoitteiden huomioimisessa. Tuloskulttuurin sekä -ohjauksen voidaan pääpiirteissään nähdä soveltuvan yliopistomaailmaan ja tuoneen läpinäkyvyyttä ja tulosvastuullisuutta toimintaan. Tulosohjauksen painottuminen lyhyentähtäimen määrällisiin tavoitteisiin koettiin kuitenkin ongelmallisena ja tulosohjausta tulisikin terävöittää yhä enemmän todellisiin yliopistojen strategisiin tavoitteisiin painottuviksi.