Suomen ja Euroopan valuuttakriisit, Analyysi kolmannen sukupolven valuuttakriisimallilla

Valuuttakriisi on poikkeuksellinen tapahtuma, jonka syntymekanismi on edelleen kiistelty aihe. Kriisit ovat aina ainutlaatuisia tapahtumia; jokaisella kriisillä on omat erityispiirteensä sekä tapahtumaketjunsa. Kriisin perimmäiset syyt voivat olla reaali- tai rahataloudellisia, useimmiten ne ovat molempia. Valuuttakriisit ovat yleensä osa laajempaa talouskriisiä, johon voi liittyä olennaisena osana pankki- ja/tai velkakriisi. Pääomamarkkinoiden vapauttaminen on monessa maassa johtanut nopeasti pankkikriisiin, kun luottojen patoutunut kysyntä on päässyt valloilleen ja pankkien riskienhallinta on ollut riittämätöntä. Hyviä esimerkkejä tällaisista tapauksista ovat Suomen talous- ja valuuttakriisi 1990–luvun alussa sekä Aasian talouskriisi saman vuosikymmenen puolivälissä. Kolmannen sukupolven valuuttakriisimallit syntyivät selittämään Aasian valuuttakriisiä. Eräät näistä malleista painottavat rahoitusmarkkinoiden moral hazard-ilmiötä kriisin synnyttäjänä. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko rahoitusmarkkinoiden moral hazard-ilmiö myös Suomen ja Euroopan valuuttakriisien syntyä selittävä tekijä. Testaus suoritetaan regressiomallin avulla, jossa muodostettua kriisi-indeksiä selitetään muilla talouden ja rahoitusmarkkinoiden tilaa kuvaavilla indekseillä. Testitulosten mukaan moral hazard-ilmiö on valuuttakriisin syntyä selittävä tekijä. Tämä todennettiin, kun rakennetun kriisi-indeksin selittäviksi muuttujiksi nousivat positiivisesti pääoman tuottoaste sekä negatiivisesti luotonannon kasvu. Euroopan maista Suomessa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa voidaan epäillä olleen moral hazard-ongelmia. Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kolmannen sukupolven valuuttakriisimalleilla, jotka on kehitetty kehittyvien maiden kriisejä selittämään, on annettavaa myös kehittyneiden maiden kriisien tutkimuksessa.