Digitaalisen transformaation organisaatiokulttuurinen perusta: tarkastelussa Kela

Tässä artikkelissa tarkastellaan organisaatiokulttuurin ja digitaalisen transformaation suhdetta suuressa julkisen sektorin organisaatiossa, Kelassa. Organisaatiokulttuuri, jonka on todettu edistävän digitaalista transformaatiota, on yhtenäinen ja avoin. Siinä korostuu myös ketteryys ja reagointikykyisyys. Kelan johdon ja digitalisaation avainhenkilöiden haastatteluihin perustuva empiirinen tutkimus paljastaa, että Kelan nykyinen organisaatiokulttuuri ei täytä näitä kriteereitä täysin. Kelan organisaatiokulttuuri näyttää olevan melko yhtenäinen, mutta haasteena on organisaation koko ja byrokratia sekä Kelan rajallinen kyky avoimuuteen. Tällä hetkellä Kelalla ei ole riittäviä valmiuksia eikä riittävän selkeitä tavoitteita digitaalisen transformaation suhteen. Vahva usko strategian tehokkuuteen ja muutosorientaatio nousivat esiin digitaalista transformaatiota edistävinä tekijöinä. Tekijöitä, jotka voivat hidastaa muutosta Kelassa, olivat tutkimuksen mukaan resurssien puute, lainsäädäntöön liittyvät monimutkaisuudet sekä kehityshankkeiden nykyinen hajanaisuus.

This article focuses on the relationship between organizational culture and digital transforma-tion in a large public sector organization, Kela. The organizational culture, that is found to promote digital transformation, is unified and open. It also emphasizes agility and responsi-veness. The empirical research, which is based on interviews of Kelas ́s management and key persons in digitalization, reveals that current organizational culture in Kela does not fully meet these criteria. Kela’s organizational culture appears to be fairly unified, but the challenge is in the size and bureaucracy of the organization, and in Kela’s limited ability to openness. At pre-sent, Kela does not have sufficient capabilities for digital transformation. Strong belief in the effectiveness of strategy, and adopted change orientation, emerged as contributing factors. Key factors that can slow down transformation in Kela were the lack of resources, complexities linked to legislation, and current fragmentation of development efforts. In many ways, Kela is li-ving in the middle of an organizational paradox emerging from simultaneous aim to change and to keep itself unchanged.