Julkisen vallan käyttö korvausvastuun perusteena: Vahingonkorvaus osana yksityisen oikeusturvaa

Abstract

Jokainen joutuu joskus elämässään julkisen vallan käytön kohteeksi. Vallankäytön kohteen tehokkaiden oikeusturvakeinojen saatavuuden merkitys korostuu silloin, kun vallankäytöstä aiheutuu vahinkoa. Oikeus vahingonkorvaukseen on käytännössä merkittävä osa oikeusturvakeinovalikoimaa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuuta pyrkien selventämään, millainen toiminta voi perustaa vallankäyttäjälle korvausvelvollisuuden suhteessa yksityiseen, ja mitä muita edellytyksiä vahingon korvaamiselle on. Arvioin myös vahingonkorvausvastuuta rajoittavia säännöksiä suhteessa yksilön oikeusturvaan. Lisäksi pohdin, pitäisikö vahingonkorvauslakia päivittää, jotta vallankäytön kohteen oikeusturva olisi tehokkaampi ja lainsäädäntö vastaisi paremmin modernin hallinnon haasteisiin.

Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sen keskeisin metodi on ongelmakeskeinen lainoppi, joka palvelee tutkimustehtävää paremmin kuin perinteinen lainoppi. Tutkimus ei ole puhtaan julkisoikeudellinen, mutta ei myöskään yksityisoikeudellinen, vaan sijoittuu tämän jaottelun välimaastoon. Lähdeaineistoon kuuluu ensinnäkin tutkimusaihetta koskeva lainsäädäntö valmisteluaineistoineen sekä oikeuskäytäntö ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut. Lisäksi lähteinä on julkista valtaa ja korvausvastuuta erilaisista näkökulmista käsin tarkastelevia tutkimuksia, artikkeleita ja selvityksiä sekä eri oikeudenalojen oikeuskirjallisuutta.

Julkisen vallan käyttönä pidetään sellaista yksipuolista ja välitöntä yksilön oikeusasemasta päättämistä tai yksilön vapauspiiriin puuttumista, johon valtaa käyttävällä on oikeus ainoastaan yksityisen vapautta ja perusoikeuksia rajoittavien säännösten perusteella. Vahingonkorvausoikeus suojaa perustuslain yksilölle turvaamia oikeuksia silloin, kun yksilön oikeus suhteessa julkiseen valtaan on jäänyt toteutumatta, eikä oikeuden toteuttaminen ole mahdollista muuten kuin korvausvastuun kautta.

Käytännössä yhteisö vastaa vallankäytössä virheellä tai laiminlyönnillä aiheutetusta vahingosta silloin, kun tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Se, mitä kulloinkin pidetään riittävänä huolellisuutena, vaihtelee sekä toiminnosta että vallankäytön muodosta ja asteesta riippuen. Tutkimuksesta selviää, ettei vastuu julkisen vallan käytöstä synny yhtä vähäisen tuottamuksen perusteella kuin muussa toiminnassa. Lisäksi tutkimuksesta selviää, että julkisen vallan käyttö vaikuttaa myös korvattaviin vahinkoihin: puhtaan varallisuusvahingon kohdalla vastuu on normaalia tuottamusvastuuta laajempaa, ja kun vahinko puolestaan on laadultaan kärsimykseen verrattavissa oleva aineeton henkilövahinko, on vastuu suppeampaa kuin yksilön tehokas oikeusturva edellyttäisi. Perus- ja ihmisoikeusloukkauksia ei näin ollen aina lainkaan hyvitetä asianmukaisesti.

Julkisen vallan velvollisuutena kuitenkin on perustuslain mukaan turvata aina perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kaikessa julkisen vallan käytössä olisi siten huomioitava vaatimukset hyvästä hallinnosta ja oikeusturvasta, myös silloin kun julkista valtaa käyttää muu kuin viranomainen. Paineita oikeuksien asianmukaiseen turvaamiseen tulee myös kansainväliseltä tasolta. Lisäksi julkisen vallan käytön on oltava tiukasti lakiin sidottua. Tutkimuksesta käy ilmi, etteivät nämä vaatimukset aina toteudu täysimääräisesti. Nykyisen lainsäädännön puitteissa oikeus vahingonkorvaukseen ei ole niin tehokas oikeusturvakeino kuin se voisi olla, sillä korvauksen saaminen on tehty vahingonkärsijälle käytännössä vaikeaksi.