Eri riskitekijöiden vaikutus tilintarkastuspalkkion muodostumiseen

Abstract

Tutkielman mielenkiinnon kohteena oli tutkia, laskuttaako tilintarkastaja asiakaskohtaista liikeriskiä tilintarkastuspalkkiossa. Tämän ongelman empiiriseen tutkimiseen käytettiin neljää eri riskitekijää, jotka oli poimittu aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Nämä ominaisuudet olivat asiakkaan toimintariski, uusi asiakassuhde, asiakkaan velkaisuus ja asiakkaan tappiollisuus. Tutkielman pohjana käytettiin Niemen (2002) tekemää tutkimusta. Tämän tutkielman ja Niemen (2002) tutkimuksen perustana oli Simunicin (1980) tekemä tutkimus, jonka teoreettinen, tilintarkastuksen kysyntää selittävä malli loi perustan empiirisen tason malleille.

Tutkimusaineisto saatiin HIP-kyselytutkimuksella, joka lähetettiin satunnaisesti valituille 150 KHT-tilintarkastajalle ympäri Suomea. Kyselytutkimuksessa vastaajaa pyydettiin antamaan tilintarkastukselle hinta, kun eri riskitekijöiden luonne vaihtelee yrityskohtaisesti. Kyselytutkimukseen vastasi 34 KHT-tilintarkastajaa, joten vastausprosentiksi muodostui 22,7. Tutkimusaineiston tilastolliseen testaukseen käytettiin nelisuuntaista varianssianalyysia ja kahden riippumattoman otoksen Mann-Whitneyn U-testiä. Lisäksi tuloksia analysoitaessa vertailtiin tilintarkastuspalkkioiden keskiarvoja ja keskihajontoja.

Tutkimustulokset osoittivat, että jokainen tutkimuksen kohteena ollut riskitekijä vaikutti tilastollisesti merkitsevästi tilintarkastuspalkkion määrään. Keskiarvovertailujen perusteella havaittiin, että toimintariski-muuttuja vaikutti selvästi eniten tilintarkastuspalkkion määrään. Muut riskitekijät vaikuttivat tilintarkastuspalkkioon keskiarvojen perusteella heikommin kuin toimintariski mutta keskenään suunnilleen yhtäläisesti.