Palautuskiellon vaikutukset Dublin-järjestelmään ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan

Abstract

2000-luvulla kansainvälinen muuttoliikenne ja turvapaikkapolitiikka ovat muodostaneet keskeisiä poliittisia ja oikeudellisia kysymyksiä Euroopan unionissa. Geopoliittinen epäva-kaus ja pitkittyneet konfliktit ovat lisänneet kansainvälisen suojelun tarvetta Euroopassa, joka on osaltaan kuormittanut EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää. Kasvanut muuttoliike on lisännyt jännitteitä jäsenvaltioille toimia tehokkuustavoitteiden ja ihmisoikeustavoit-teiden välillä, joka on samaan aikaan paljastanut järjestelmästä rakenteellisia ongelmia. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan palautuskiellon eli non-refoulement-periaatteen merkitystä turvapaikkamenettelyssä hakijoiden oikeusturvan näkökulmasta. Palautuskielto muodostaa yhden pakolais- ja ihmisoikeuden keskeisimmistä periaatteista, joka kieltää henkilön palauttamisen sellaiselle alueelle, jossa häntä uhkaa vaino tai epäinhimillinen kohtelu. Tutkimus tehdään oikeusdogmaattista metodia soveltaen, jonka avulla pyritään analysoi-maan, millaisia oikeudellisia rajoja palautuskielto asettaa vastuuvaltion määrittämiseen ja Dublin-siirtoihin sekä EU-alueen sisällä että kolmansien maiden välillä. Tutkimus pyrkii selvittämään turvapaikkajärjestelmän tämänhetkisen tilan EU-oikeuden, kansainvälisen pakolaisoikeuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen muodostaman oikeudellisten velvoitteiden avulla. Tutkimus keskittyy selvittämään, miten palautuskielto rajoittaa jäsenvaltioita palautuksilta, jos vastaanottavan maan vastaanotto-olosuhteissa ilmenee joitain puutteita. Tutkimuksen kannalta merkittävään asemaan nousee Euroopan ih-misoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka on vahvistanut palautuskiellon ehdotonta asemaa osana turvahakijoiden oikeusturvaa. Tutkimus nostaa esiin myös turvapaikkajärjestelmää kohdanneita haasteita, kuten eroavai-suuksia suojelun tasossa tai vastuun epätasaista jakautumista. Näihin ongelmiin Euroopan unioni on pyrkinyt vastaamaan uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen avulla. Tutkimus pyrkii arvioimaan uudistuksen vaikutuksia palautuskiellon ja oikeusturvan toteutu-misen kannalta. Vaikka uudistuksilla pyritään tehostamaan muuttoliikkeiden hallintaa, jäsenvaltioilla on edelleen velvollisuus huolehtia perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusturvan tosiasiallisesta toteutumisesta. Se edellyttää, että menettelyissä turvataan jokaiselle hakijalle yksilöllinen arviointi ja tehokkaat oikeussuojakeinot. Tutkimus osoittaa, että palautuskiellolla on suuri rooli ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, jonka merkitys korostuu erityisesti tehok-kuustavoitteiden keskellä.