Rahoitus ja talouskasvu Euroopan siirtymätalouksissa

Tässä tutkielmassa analysoidaan pankkisektorin tehokkuuden sekä ulkomaisen ja kotimaisen rahoituksen vaikutuksia talouskasvuun Euroopan siirtymätalousmaissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten mallia. Lisäksi rahoitusmuuttujien ja talouskasvun välistä kausaalisuutta testataan Granger-kausaalisuustestillä. 25 maan poikkileikkausaineisto on vuosilta 1993–2007. Tutkielmassa keskitytään pankkisektorin tarkasteluun, sillä Euroopan siirtymätalouksien rahoitusjärjestelmät ovat tähän asti olleet hyvin pankkikeskeisiä. Rahoitussektorin kehityksellä on useimpien empiiristen tutkimusten perusteella talouskasvua kiihdyttävä vaikutus. Siirtymätalouksien kohdalla näiden kahden välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Länsimaihin verrattuna siirtymätalouksissa yksityinen sektori on käyttänyt kotimaista pankkisektoria rahoituksen lähteenään melko harvoin. Yksityisten yritysten on monissa maissa ollut vaikea saada kotimaista pankkirahoitusta, mikä on pakottanut ne turvautumaan ulkomaiseen investointi-rahoitukseen tai omaan kassavirtaansa. Myös kotitaloudet ovat käyttäneet pankkilainoitusta hyvin vähän. Näistä syistä johtuen onkin aiheellista kysyä, onko rahoitussektorin kehityksellä suurta vaikutusta talouskasvuun siirtymätalousmaissa. Tulosten perusteella pankkisektorin tehokkuudella ja talouskasvulla on toisiaan vahvistava vaikutus. Transaktiokustannusten pieneneminen kiihdyttää talouskasvua huomattavasti. Sen sijaan yksityiselle sektorille myönnettyjen luottojen lisäämisellä ei ole yhtä selvää yhteyttä talouskasvuun. Ulkomaisten suorien investointien lisääntyminen näyttäisi johtavan selkeämmin talouskasvuun kuin kotimaisen rahoituksen lisääntyminen.