Katsaus kansalliseen lainvalmisteluun: Laadukkaat lainvalmistelun lopputuotteet

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään kansallisen lainvalmistelutoiminnan laadukkuuden ulottuvuuksia. Tutkimuksen taustalla vaikuttavat vahvasti lainvalmistelutoimintaan kohdistuva kritiikki laadukkuuden parantamisesta ja lakien asema Suomen tärkeimpänä säädöstyyppinä. Edellä mainittuja lähtökohtia lähestytään kahden toisiaan sivuavan tutkimuskysymyksen myötä: mitkä ovat laadukkaan lainvalmistelun kriteerit? Ja miten laadukkaat lainvalmistelun lopputuotteet syntyvät? Kansallisen lainvalmistelun tarkastelu painottuu lain elinkaaren ensimmäiseen vaiheeseen ja päättyy lainvalmisteluprosessin jatkovalmistelun päätösvaiheeseen. Tutkimuksen punainen lanka on lainvalmisteluprosessin avaaminen mahdollisimman läpinäkyväksi havainnollistaen sen eri vaiheissa ja muodoissa ilmeneviä laadukkuuden kriteerejä.

Tutkimuksen metodeina toimivat lainsäädäntötutkimus, oikeusdogmatiikka, oikeussosiologia ja Law in Books, Law in Action –tutkimusperinne. Tutkimus sijoittuu valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden alalle ilmentäen niiden keskeisiä periaatteita. Lähteinä käytetään monipuolisesti oikeuskirjallisuutta, virallislähteitä sekä laajaa soft law –aineistoa. Syvyyttä haetaan myös lainvalmistelutoiminnan valvojien ratkaisuista ja suosituksista laadun parantamiseksi. Tutkimuksessa hyödynnetään myös aikaisempia oikeuspoliittisia ja talousoikeudellisia tutkimuksia lain laadukkuudesta.

Tutkimuksessa tunnustetaan lähtökohdaksi, ettei täydellistä lakia ole, mutta laadukkaalla lainvalmistelutoiminnalla voidaan pyrkiä mahdollisimman lähelle tuota päämäärää. Tutkimuksessa pohditaan laadukkaan lainvalmistelun lopputuotteiden syntyyn johtavaa yhteistyön ja yhteisymmärryksen merkitystä ja tarkastellaan käytännöntyötä, jossa pyritään poliittisten päämäärien tarkoituksenmukaiseen toteuttamiseen lainmukaisesti tekemällä tutkitusti parhaita mahdollisia ratkaisuja niille kaavaillussa aikataulussa rationaalisesta päätöksenteonmallista poiketen. Laadukkaassa lainvalmistelussa nähdään korostuvan lainvalmistelijoiden asiantuntemus ja osaaminen, resurssien monipuolisuus, aikataulun merkitys ja tietopohjan laajuus. Lisäksi poliittisen tuen merkitys nähdään nousevan keskeiseen asemaan. Tulevaisuudessa koulutukseen panostaminen voidaan nähdä nousevan keskeiseksi laadun ulottuvuudeksi yhtä lailla, kuin nykyisin on panostettu lainvalmistelutoiminnassa resurssien lisäämiseen lainvalmistelun laadukkuuden valvonnassa.