Yrityksen vastuu ympäristövahingosta ‒ Maaperän ja pohjaveden pilaantumisen osalta

Abstract

Tutkimuksen kohteena on yrityksen ympäristövahinkovastuu. Tutkimuksessa keskitytään maaperän ja pohjaveden pilaantumistapauksiin rajaten luonnonkatastrofit ja ympäristöonnettomuudet tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa pyritään teorian pohjalta tunnistettuihin ongelmatilanteisiin löytämään vastaus vertailemalla teoreettista viitekehystä oikeuskäytäntöön. Tutkimuksen aineisto koostuu Suomen oikeuslähteistä, sisältäen vahvasti ja heikosti velvoittavia oikeuslähteitä, sekä muita sallittuja oikeus lähteitä.

Ongelmalliseksi ympäristövahinkojen vastuun kohdentamiselle muodostuu vastuutahojen määritteleminen niiltä osin, kun aiheuttajaa on vaikea arvioida. Omat haasteensa lain tulkitsemiselle ja soveltamiselle luo myös uudistunut lainsäädäntö, jonka seurauksena eteen tulee tilanteita, joissa ei ole selvää voidaanko aiheuttamiseen, vaikka se olisikin osoitettavissa jälkikäteen, liittää uutta lainsäädäntöön liittyvää vastuuta. Tutkimuksessa pyritään löytämään siis vastauksia siihen millä perusteella yritys voi joutua vastuuseen ympäristövahingosta.

Puhdistamis- ja korvausvastuun kohdentamisessa tärkeimmäksi kysymykseksi nousee, milloin puhdistamisesta on vastuussa pilaantumisen aiheuttaja, kiinteistön haltija tai omistaja ja milloin kunta tai muu taho. Yritykset eivät aina pysty selvittämään tarkkaan ostamansa maa-alueen käytön historiaa ja harjoittamansa toiminnan seurauksia, jolloin ne saattavat joutua vastuuseen ympäristön pilaantumisesta, vaikka eivät sitä suoraan olisi toiminnallaan aiheuttaneet. Ympäristölakien ja -asetusten tavoitteena on ennen kaikkea ympäristönsuojelu, mutta myös oikeudenmukainen vastuunjako ympäristön pilaantumisesta aiheutuville kustannuksille.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yrityksen ympäristövahinkovastuun määritteleminen vaatii useamman erityislainsäädännön rinnakkaista tulkitsemista, eikä siltikään ole mahdollista määritellä selkeää linjaa yrityksen ympäristövahinkovastuun syntymiselle, mikäli ensisijaista vastuullista eli pilaantumisen aiheuttajaa ei saada vastuuseen. Yrityksen toissijaisen vastuullisuuden määritteleminen vaatii tapauskohtaista harkintaa, jossa avainasemassa on pilaantumisen ajankohdan ja pilaantuneen alueen maantieteellisen sijainnin selvittäminen sekä sovellettavan lainsäädännön määrittäminen.