Kaavoitus elinkeinotoiminnan säätelijänä kunnassa

Abstract

Kaavoituksella ohjataan erilaisia maankäyttötarpeita, jotka voivat usein olla päällekkäisiä tai jopa ristiriitaisia. Tutkimuksessani kaavoituslainsäädäntöä lähestytään elinkeinotoiminnan näkökulmasta, jolle tulee varata käyttöön riittäviä alueita. Teemaan liittyviä oikeudellisia jännitteitä aiheutuu siitä, kuinka elinkeinotoiminta sijoittuu alueelle heikentämättä muita oikeuksia, kuten esimerkiksi yksilön oikeutta terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön.

Tutkimukseni tehtävänä on selvittää kuinka kaavoituslainsäädännössä on huomioitu elinkeinotoiminta, joka on turvattu perustuslain tasolla elinkeinonharjoittamisen oikeutena. Tutkimukseni alussa perehdyn aiheeseen perusoikeuksien avulla. Yleisen kaavoituslainsäädäntöä koskevan osuuden jälkeen tutkimukseni tarkentuu kahden erilaisen elinkeinotoiminnan sijoittamiseen kunnassa, joita ovat vähittäiskaupan suuryksikkö ja kaivostoiminta.

Tutkimukseni kuuluu hallinto-oikeuden alaan ja tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa on myös valtiosääntöoikeudellinen osuus, sillä tutkimuksen alussa perehdyn aiheeseen perustuslain perusoikeuksien valossa. Sen jälkeen tutkimukseni hallinto-oikeudellisessa osuudessa tutkin aihetta lainsäädännön kautta tukeutuen lähinnä voimassa olevaan maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lainsäädäntöaineiston lisäksi tutkimuksessa on käytetty hyväksi lain esitöitä eli hallituksen esityksiä sekä valiokuntien lausuntoja ja mietintöjä. Oikeuskirjallisuuden suhteen olen käyttänyt hyväkseni kommentaariteoksia.

Tutkimuksesta ilmenee, että elinkeinotoiminta on selkeästi otettu yhtenä näkökohtana huomioon kaavoituslainsäädännössä. Perustuslailla turvattu elinkeinonharjoittamisen oikeus toteutuu valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä maakunta- ja yleiskaavan sisältövaatimuksissa, joiden myötä elinkeinotoiminnan tarpeiden huomioiminen heijastuu myös kunnan alueen tarkimpaan, eli asemakaavaan. Elinkeinotoiminta nähdään tärkeänä alueen elinvoimaisuuden edellytyksenä, jolla on useita kerrannaisvaikutuksia. Sen vuoksi on tärkeää, että sille varataan riittäviä alueita kaavoituksen yhteydessä. Kaavoitettaessa elinkeinotoiminnoille tilaa, tulee kuitenkin ottaa huomioon myös muut maankäytön tarpeet.

Kaavoitukseen liittyy aina harkinta, joka ilmenee muun muassa vähittäiskaupan suuryksikköä sijoitettaessa. Suuryksikön sijoittamisessa tulee tärkeimpänä huomioida, että se palvelee alueen yhdyskuntarakennetta. Sen sijaan kaivostoiminnan sijoittumisen suhteen kunnan harkintamahdollisuudet jäävät heikoiksi. Kaivoslain myötä kaivostoiminta sijoittuu alueelle ottamatta juurikaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain toimintojen sijoittamiseen liittyviä periaatteita. Toisaalta tulee huomioida, että kaivoskivennäisille on ominaista, että ne ovat sijoittuneet ihmisen toiminnasta riippumattomasti.