Suomen ja Venäjän välisen transitoliikenteen tulevaisuuden näkymät Venäjän WTO-jäsenyys huomioiden: Suomen erityisasema nyt ja tulevaisuudessa

Abstract

Venäjä liittyi Maailman Kauppajärjestöön (WTO) vuonna 2012. Tutkielmassa analysoidaan Suomen ja Venäjän logistisen suhteen kehityssuuntaa maiden välisessä transitossa Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen. Tavoitteena on miettiä transiton taloudellisia vaikutuksia Suomelle, analysoida kauttakulun nykytilannetta sekä sen mahdollisia kehitysnäkymiä. Tutkielma pohjautuu jo valmiiksi tehtyihin tutkimuksiin Suomen erityisasemasta transitossa ennen Venäjän WTO-jäsenyyttä sekä yrityshaastatteluihin liikenteen nykytilasta ja kehityssuunnista. Tilastot ja maailman talouden arviointi toimivat haastatteluja tukevana tutkimusmenetelmänä.

Transito on vähentynyt ja tulee vähentymään erityisesti arvotavarakuljetuksissa. Nestemäisissä kemikaaleissa ei ole tapahtunut todella merkittävää muutosta ja suurin syy tähän on Venäjän passiivinen investointi omiin nesteterminaaleihin. Venäjän WTO-jäsenyyden vuoksi maa pyrkii saamaan tavarakaupan koko ajan vapaammaksi ja talouden kasvu johtaa myös maan infrastruktuurin kehittämiseen. Omiin satamiin tavaravirtojen keskittäminen voi kuitenkin pidemmällä aikavälillä johtaa satamien kapasiteettien täyttymiseen ja Suomi voi saada osan näistä volyymeistä tulevaisuudessa. On mahdollista, että Suomen kautta ohjataan jälleen uusia tavaravirtoja. Väylämaksut ovat tällä hetkellä eräs Suomen heikkous ja vuonna 2015 voimaan tuleva rikkidirektiivi tulee hankaloittamaan Suomen transitoliikenteen kilpailukykyä entisestään. Direktiivien negatiivista vaikutusta voitaisiin kompensoida esimerkiksi väylämaksuhelpotuksilla niin kauan kunnes nämä vaikutukset tiedetään.

Muista Euroopan maista lähtevien kuljetusten osalta Suomea ei enää edes harkita transitomaana, vaan kuljetukset pyritään liikennöimään suoraan Venäjälle. Erilaiset kuljetuskäytävähankkeet tuovat Suomelle mahdollisuuden hyödyntää uusia reittejä Aasiaan ja Eurooppaan, ja erityisesti Arktisia alueita visioidaan maailman tulevaisuuden kuljetusreiteiksi. Suomi tarvitsee myös paljon ulkomaalaisten yhteistyökumppaneiden apua transitomyynnissä, sillä muuten transitoon tarvittava tietotaito häviää ja myötävaikuttaa kauttakulun lakkaamiseen. Tällä hetkellä Suomen tulisi panostaa ennemmin vientiin ja sen kilpailukykyyn kuin kauttakulkuliikenteeseen.