Evaluating and Enhancing Power BI Reporting for Operational Efficiency and Decision-Making in Material Management: A Case Study
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Today, data collection and storage have grown rapidly, which is why the ability of organizations
to utilize and use it correctly is important. Mastering data analytics plays a crucial role in
maintaining the competitive advantage, which is why it is necessary to invest in its practice and
development.
Material Management is one part of an organization's Supply Chain, where there are many
possible processes that can utilize Data Analytics and Business Intelligence reporting. Data
management and measurement of important processes can help organizations make data
driven operational and strategic decisions, which reduces manual errors and makes the decision
making process more efficient.
For these reasons, this study examines the current reporting situation of one Case company and
examines the challenges it faces and develops extensive guidelines for improving these
practices. Using a mixed method research approach, employees of the Case company were
interviewed, and a questionnaire was prepared for them, which aimed to find how current
reporting affects the decision-making, whether the reports are perceived to be effective, and to
define areas for development. The results showed that the Case company uses extensively data
analytics and reporting in its current processes, but challenges and areas for development were
identified in reporting structure, distribution and content.
This study proposes changes to the operations of the Case company, recommending
improvements to the challenges identified in current reporting. These enhancement suggestions
are intended to support the existing reporting process so that the Case company can achieve
the full benefit from reporting. The guidelines developed based on the research results can also
be utilized in the reporting practises of other company functions and external organizations,
modifying them to support each need. In summary, it can be stated that this thesis offers
guidelines for organizations whose processes already widely include various reporting practices,
but whose full potential is not considered to have been achieved yet.
Nykypäivänä datan keräys ja varastointi on kasvanut vauhdikkaasti, minkä vuoksi
organisaatioiden kyky hyödyntää ja käyttää sitä oikein on tärkeää. Data-analytiikan
hallitseminen pelaa ratkaisevaa roolia organisaatioiden kilpailukyvyn ylläpitämisessä, minkä
vuoksi sen harjoittamiseen ja kehittämiseen on panostettava.
Materiaalin hallinta on yksi organisaation toimitusketjun osa, jossa on monia mahdollisia
prosesseja, joissa voidaan hyödyntää data-analytiikkaa sekä tietojohtamisen raportointia. Datan
hallinta ja tärkeiden prosessien mittarointi voi auttaa organisaatioita tekemään dataohjattuja
operatiivisia sekä strategisia päätöksiä, mikä vähentää manuaalisia virheitä sekä tehostaa
päätöksentekoprosessia.
Näistä
syistä
tämä tutkimus tarkastelee yhden tutkimusyritysen tämänhetkistä
raportointitilannetta ja tutkii siinä esiintyviä haasteita ja kehittää laajan ohjeistuksen näiden
käytäntöjen parantamiseksi. Käyttäen monimenetelmällistä tutkimustapaa, tutkimusyrityksen
työntekijöitä haastateltiin ja heille laadittiin kysely, joilla pyrittiin selvittämään kuinka raportointi
vaikuttaa päätöksentekoon, koetaanko ne riittävän tehokkaiksi sekä määrittelemään
kehityskohteita. Tulokset osoittivat tutkimusyrityksen hyödyntävän data-analytiikkaa ja
raportointia laajasti nykyisissä prosesseissaan, mutta niiden rakenteessa, jakamisessa sekä
sisällössä tunnistettiin haasteita sekä kehityskohteita.
Tämä tutkimus ehdottaa muutoksia tapausyrityksen toimintaan, suositellen parannuksia
raportoinnissa havaittuihin haasteisiin. Kyseiset parannusehdotukset ovat tarkoitettu tukemaan
jo olemassa olevaa raportointiprosessia, jotta tapausyritys saavuttaisi raportoinnin käytöstä
mahdollisimman suuren hyödyn. Tutkimustulosten pohjalta laadittua ohjeistusta on mahdollista
hyödyntää myös muiden yrityksen toimintojen sekä ulkopuolisten organisaatioiden
raportointimenetelmissä muokaten niitä tukemaan kunkin tarpeen mukaan. Yhteenvetona
voidaan todeta, että tämä diplomityö tarjoaa ohjeistusta organisaatioille, joiden prosesseissa on
jo laajasti käytössä erilaisia raportointikäytäntöjä, mutta niiden täyden potentiaalin ei katsota
olevan vielä saavutettu.