Vankien perusoikeuksien rajoittamisen oikeudelliset perusteet

Tutkimuksen aiheena on vankien perusoikeudet ja erityisesti vankien perusoikeuksien rajoittamisen oikeudellisten edellytysten tarkasteleminen. Tutkimuksessa vastaan tutkimuskysymykseen: Millä edellytyksin vankeuslailla voidaan rajoittaa perustuslaissa säädettyjä perus- ja ihmisoikeuksia? Tutkimuksen oikeudellisen luonteen vuoksi käytän tutkimusmetodina lainoppia eli oikeusdogmatiikka. Lainopillisessa tutkimuksessa tutkin voimassa olevaa oikeutta sekä muiden oikeuslähteiden suhtautumista siihen. Rajaan aiheeni ulkopuolelle ulkomaisen lainsäädännön, koska keskityn tutkimuksessa vain kansalliseen perusoikeussääntelyyn ja miten vankeuslaki suhtautuu tähän. Rajaan tutkimuksestani pois myös osan perusoikeussääntelystä eli keskityn vain sellaisten perusoikeuksien tarkasteluun, jotka ovat tutkimuksen aiheen kannalta relevantteja. Työssä keskityn tarkastelemaan erityisesti vankeuslakia (767/2005) ja Suomen perustuslakia (731/1999), joiden pohjalta tutkimus rakentuu. Tutkimuksen kannalta keskeisimmät perustuslain säännökset ovat 2. luvun säännökset perusoikeuksista. Vaikka käytän työssäni termiä perusoikeudet, viittaan sillä yhtäläisesti sekä perus-, että ihmisoikeuksiin. Tämä käsitepari voidaan mieltää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka näiden käsitteiden oikeudellinen pohja on erilainen. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille, mutta tietyin edellytyksin näitä oikeuksia voidaan rajoittaa. Perusoikeuksien rajoitustoimet ovat tiukan sääntelyn alaisia, mutta joskus sääntely voi olla epäselvää tai joiltakin osin puutteellista. Tämä luo ristiriitoja muun muassa perusoikeussääntelyn ja vankeuslain säännösten välille. Näitä ristiriitoja pyrin tässä tutkimuksessa tunnistamaan. Tutkimuksessa nousee esiin erityisesti muutama seikka, joiden varaan oikeudellisesti hyväksyttävät perusoikeuksien rajoitusedellytykset rakentuvat tai niiden tulisi rakentua. Näitä ovat; täsmällinen lainsäädäntö, tarkka harkinta erityisesti viranomaistoiminnassa, yhdenmukainen oikeuskäytäntö ja yhtenäinen viranomaistoiminta. Kun nämä neljä edellä mainittua kokonaisuutta on huomioitu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä, luo se pohjan hyväksyttäville ja oikeudenmukaisille perusoikeuksien rajoitusedellytyksille. Vankeuslain nojalla tehdyn perusoikeuksien rajoitusedellytykset eivät siis perustu ainoastaan lainsäädäntöön, vaan niiden oikeudellinen perusta on paljon laajempi.