Virtuaalikoneet Intel x86-alustalla

Virtuaalikoneen idea keksittiin jo 1960-luvun suurkoneympäristöissä, joissa sillä olikin merkittävä tehtävä. Mikrotietokoneiden yleistyessä 80- ja 90-luvuilla virtuaalikoneiden käyttö lähes unohdettiin. Viime vuosina virtuaalikoneiden käyttö eli yleisemmin virtualisointi on taas lisääntynyt. Uusia virtualisointiohjelmistoja on tullut saataville etenkin Intelin x86-arkkitehtuurin mukaisille tietokoneille. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää virtuaalikoneiden toimintaperiaatetta, miksi virtuaalikoneet on keksitty uudelleen ja mitä mahdollisia hyötyjä ja haasteita virtuaalikoneet tuovat esimerkiksi it-osastoille ja tavallisille työasemakäyttäjille. Lopuksi pyritään vastaamaan kysymykseen, ovatko nykyaikaiset virtuaalikoneet oikeasti hyödyllisiä ja käyttökelpoisia. Tutkielma on luonteeltaan teoreettis-empiirinen. Teoriaosiossa määritellään ensin virtuaalikoneen käsite ja sen suhde muihin aihealueen termeihin. Lisäksi tutustutaan virtuaalikoneiden toimintaan ja toteutustekniikkaan. Virtuaalikoneiden perusominaisuuksien perusteella arvioidaan hyviä käyttökohteita ja potentiaalisia ongelmia. Lähteinä käytetään alan kirjallisuutta, tieteellisiä julkaisuja sekä aiempia suomalaisia opinnäytteitä. Empiirisessä osuudessa suoritetaan käytännön koe muuttamalla fyysinen palvelin virtuaalikoneeksi. Kokeen toteutuksen ja lopputuloksen pohjalta tehdään havaintoja ja lisäksi arvioidaan syntyneen virtuaalikoneen käyttökelpoisuutta verrattuna fyysiseen koneeseen. Teoreettisen ja empiirisen arvioinnin perusteella nykyaikaiset virtualisointiohjelmistot ja siten virtuaalikoneet todettiin käyttökelpoisiksi, ainakin kun niitä käytetään sopivalla tavalla oikeassa tilanteessa. Virtuaalikoneille on selvästi monia hyödyllisiä sovelluskohteita. Toisaalta potentiaalisia ongelmiakin tunnistettiin.