”Pitää elää, eikä pelätä” Epäonnistumisen pelko yrityksen perustamisen esteenä : Tutkimus naisyrittäjien epäonnistumisen pelon vaikutuksesta oman yrityksen perustamispäätöksiin

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli tutkia epäonnistumisen pelon vaikutuksia yrityksien perustamisen esteenä naisyrittäjien osalta ja erityisesti pelon vaikutusta yrittäjien päätöksentekoon ja liiketoiminnan käynnistämiseen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia mitkä taustatekijät lisäsivät pelkoa tai toisaalta mitkä tekijät edesauttoivat naisyrittäjiä voittamaan mahdollisesti itsellään esiintyneen epäonnistumisen pelon ennen oman yritystoiminnan aloittamista. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla Teams- videohaastatteluilla, joissa haastateltiin yhdeksää (9) suomalaista mikroyrityksissä toimivaa eri ikäistä ja eri toimialoilla työskentelevää naisyrittäjää, joista valtaosa oli aikanaan kokenut epäonnistumisen pelkoa, mutta silti päättäneet ryhtyä yrittäjiksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoriaan (TPB) ja Banduran sosiaalisen oppimisen (1977) ja sosiaalis-kognitiivisen (1986) teorioiden lisäksi myös Conroyn (2001) epäonnistumisen pelon teoriaan. Tutkimustuloksien mukaan naisyrittäjät, jotka pystyivät tunnistamaan ja käsittelemään pelkonsa tai eivät kokeet välttämättä pelkoa ennen oman yrityksen perustamista ollenkaan, kokivat olevansa paremmin varautuneita liiketoiminnan haasteisiin. Tulokset osoittavat myös, että pelko epäonnistumisesta on keskeinen este tai hidaste suomalaisten naisten mikroyritysten perustamisessa. Pelon käsitteleminen ja hallinta ovat mahdollisia ja välttämättömiä toimenpiteitä henkilökohtaisen resilienssikyvyn kasvulle ja lopulta pelkojen voittamiselle sekä oman liiketoiminnan aloittamiselle. Pelkoa tunteneiden naisten keskuudessa erityisesti itseluottamuksen kasvu ja asenteiden muutos olivat avainasemassa pelon voittamisessa ja liiketoiminnan aloituspäätöksen tekemisessä. Lisäksi tutkimus tuo esiin havainnon siitä, että yrittäjäksi aikovan henkilön ympäristön positiivinen sosiaalinen ulkopuolinen tuki, kuten mentorointi, mallioppiminen, kannustaminen sekä vertaistuki, olivat merkittäviä tekijöitä pelon vähentämisessä ja voittamisessa. Tämän tutkimuksen johtopäätöksistä voidaan todeta, että suomalaista naisyrittäjyyttä tukevat kotimaiset tukiohjelmat ja yleinen yrittäjyyttä aidosti tukeva politiikka voisivat hyötyä enemmän keskittymisestä epäonnistumisen pelon tunnistamiseen, käsittelemiseen ja voittamiseen lisäten osaltaan uusien naisten perustamien mikroyritysten syntymistä Suomeen ja vahvistaen näin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan elinkelpoisuutta.