Sairaanhoitajien työssä jaksaminen liikuntamahdollisuuksien kaventumisen takia COVID-19-pandemian aikana
Lintala, Tommi (2024-09-26)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092674973
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092674973
Tiivistelmä
Koronapandemia seisautti maailman alkuvuodesta 2020. Pandemian seurauksena yhteiskunta sulkeutui viruksen leviämisen ehkäisemiseksi, mikä vaikutti runsaasti ihmisten arkeen. Pandemian aikana sairaanhoito oli yksi kriisin keskiössä olleista aloista, joka joutui ajoittain suuren kuormituksen alle. Tiukentunut sääntely vaikutti runsaasti sairaanhoitajien työskentelyyn. Liikunnalla on tutkitusti fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä edistävä vaikutus. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten sairaanhoitajat kokevat liikunnan vaikuttavan hyvinvointiinsa, ja miten pandemian aikana vallinneet liikuntapaikkarajoitukset vaikuttivat heidän liikuntatottumuksiinsa ja sitä kautta työssä jaksamiseensa.
Tutkielma suoritettiin laadullisin menetelmin haastatellen kymmentä sairaanhoitajaa eri terveydenhuollon yksiköistä. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina keskittyen tutkimuskysymysten kannalta olennaisimpiin teemoihin. Haastatteluissa käytettiin hyväksi kriittisten tapahtumien menetelmää (CIT, critical incident technique). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullista sisällönanalyysia noudattaen.
Tutkielmassa selvisi, että hoitajat kokevat liikunnan olevan merkittävä työssä jaksamista tukeva tekijä. Liikunta auttaa purkamaan energiaa ja stressiä, toisaalta siitä koetaan saavan myös vastapainoa työlle. Suurin osa haastateltavista raportoi liikuntarajoitusten vaikeuttaneen liikuntarutiineja. Vastausten perusteella rajoituksista koetut haitat olivat moninaisia. Moni pyrki keksimään korvaavaa liikuntaa. Varsinkin lenkkeily ja ulkoilu yleistyivät kokoontumisrajoitusten vallitessa. Toisaalta osa koki pandemian vaikuttaneen vain vähän omiin liikuntatottumuksiinsa. Tuloksissa korostui myös se, että liikunta koetaan hyvin moninaisesti muunakin kuin pelkästään fyysisenä suoritteena. Moni mainitsi liikunnan sosiaalisen puolen olevan tärkeä osa liikkumista. Ryhmäliikunnan mainittiin muun muassa motivoivan ja tehostavan liikunnan positiivisia vaikutuksia. Tuloksissa ilmeni myös työn korostunut rooli arjessa. Työkuorman kasvaessa moni kaipasi aiempaa enemmän liikuntaa, mutta haastavassa tilanteessa moni jäi ilman tukea, jonka vuoksi moni raportoi oman jaksamisensa heikentyneen. Yleisesti tutkielman tulokset alleviivaavat organisaation johtamiskäytäntöjen merkitystä erityisesti kriisitilanteissa.
Tutkielma suoritettiin laadullisin menetelmin haastatellen kymmentä sairaanhoitajaa eri terveydenhuollon yksiköistä. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina keskittyen tutkimuskysymysten kannalta olennaisimpiin teemoihin. Haastatteluissa käytettiin hyväksi kriittisten tapahtumien menetelmää (CIT, critical incident technique). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullista sisällönanalyysia noudattaen.
Tutkielmassa selvisi, että hoitajat kokevat liikunnan olevan merkittävä työssä jaksamista tukeva tekijä. Liikunta auttaa purkamaan energiaa ja stressiä, toisaalta siitä koetaan saavan myös vastapainoa työlle. Suurin osa haastateltavista raportoi liikuntarajoitusten vaikeuttaneen liikuntarutiineja. Vastausten perusteella rajoituksista koetut haitat olivat moninaisia. Moni pyrki keksimään korvaavaa liikuntaa. Varsinkin lenkkeily ja ulkoilu yleistyivät kokoontumisrajoitusten vallitessa. Toisaalta osa koki pandemian vaikuttaneen vain vähän omiin liikuntatottumuksiinsa. Tuloksissa korostui myös se, että liikunta koetaan hyvin moninaisesti muunakin kuin pelkästään fyysisenä suoritteena. Moni mainitsi liikunnan sosiaalisen puolen olevan tärkeä osa liikkumista. Ryhmäliikunnan mainittiin muun muassa motivoivan ja tehostavan liikunnan positiivisia vaikutuksia. Tuloksissa ilmeni myös työn korostunut rooli arjessa. Työkuorman kasvaessa moni kaipasi aiempaa enemmän liikuntaa, mutta haastavassa tilanteessa moni jäi ilman tukea, jonka vuoksi moni raportoi oman jaksamisensa heikentyneen. Yleisesti tutkielman tulokset alleviivaavat organisaation johtamiskäytäntöjen merkitystä erityisesti kriisitilanteissa.