Palkitsemisen vastuullisuus
Laajalahti, Miika-Heikki (2024-05-20)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032725
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032725
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman ytimessä on palkitseminen, vastuullisuus ja näiden kahden käsitteen yhdistelmäkäsite, vastuullinen palkitseminen. Vastuullinen tai vastuutonkin palkitseminen on jokaisen organisaation keskeisempiä henkilöstöjohtamisen funktioita. Mistä työnantaja palkitsee, miten työnantaja palkitsee ja miksi työnantaja palkitsee niin kuin palkitse? Tavoitteena on syvien henkilöhaastattelujen perusteella saavuttaa parempi käsitys siitä, millainen erilaisten ihmisten käsitys palkitsemisesta, vastuullisuudesta ja vastuullisesta palkitsemisesta itseasiassa on. Tätä varten asetettiin viisi tutkimuskysymystä ja ne ovat: Miten haastateltavat käsittävät palkitsemisen? Mitä vastuullinen palkitseminen tarkoittaa haastateltaville? Millainen on vastuullisuuden merkitys palkitsemisessa? Miten vastuullinen palkitseminen näkyy haastateltavien työssä? Miten haastateltavat haluaisivat kehittää vastuullista palkitsemista?
Kirjallisuuden mukaan palkitsemisen tulisi olla ottaa yksilöiden tarpeet huomioon ja mukautua toiminnan mukana. Palkitsemisen tulee tukea työntekijän kykyä suoriutua ja kehittyä. Palkitsemisen tulee olla joustavaa. Vastuullinen palkitseminen nähdään yleensä voimakkaasti arvolatautuneena käsitteenä; se on johdonmukaista, oikeudenmukaista, yhdenvertaista ja läpinäkyvän avointa. Jos palkitseminen on vastuullista, niin silloin se tukee työntekijän arkea työpaikalla, huomioi yksilön tarpeet ja kehittyy organisaation mukana.
Tutkielman tulokset antavat ymmärtää sen, kuinka moninaista palkitseminen onkaan ja kuinka erilainen palkitseminen motivoi ja sitouttaa ihmisiä työhönsä ja työpaikkaansa. Joku nauttii siitä, että saa rahapalkan lisäksi huomiota. Toinen arvostaa työnantajan joustoa siinä, että hänen työ- ja yksityiselämänsä välillä on jatkuva tasapainotila. Kolmas toivoo työnantajan toiminnan olevan johdonmukaista alussa, lopussa ja välissäkin. Palkitsemista varten jokaisella työpaikalla tulisi olla erillinen palkitsemismalli, johon työnantaja perustaa palkitsemisensa ja työntekijä puolestaan osaa tulkita mallia niin, että hän voi maksimoida oman tuottavuutensa ja tienaavuutensa. Keskeisin johtopäätös tutkimuksen jälkeen ei olekaan se, että vastuullisen palkitsemisen tarvitsee perustua yhteisiin arvoihin ja olla loputtoman monisyistä ja johdonmukaista vaan, että tutkielman perusteella vastuullinen palkitseminen perustuu pikemminkin molemminpuoliseen vastuuseen tai velvollisuuteen toimia sovitusti ja oikein.
Kirjallisuuden mukaan palkitsemisen tulisi olla ottaa yksilöiden tarpeet huomioon ja mukautua toiminnan mukana. Palkitsemisen tulee tukea työntekijän kykyä suoriutua ja kehittyä. Palkitsemisen tulee olla joustavaa. Vastuullinen palkitseminen nähdään yleensä voimakkaasti arvolatautuneena käsitteenä; se on johdonmukaista, oikeudenmukaista, yhdenvertaista ja läpinäkyvän avointa. Jos palkitseminen on vastuullista, niin silloin se tukee työntekijän arkea työpaikalla, huomioi yksilön tarpeet ja kehittyy organisaation mukana.
Tutkielman tulokset antavat ymmärtää sen, kuinka moninaista palkitseminen onkaan ja kuinka erilainen palkitseminen motivoi ja sitouttaa ihmisiä työhönsä ja työpaikkaansa. Joku nauttii siitä, että saa rahapalkan lisäksi huomiota. Toinen arvostaa työnantajan joustoa siinä, että hänen työ- ja yksityiselämänsä välillä on jatkuva tasapainotila. Kolmas toivoo työnantajan toiminnan olevan johdonmukaista alussa, lopussa ja välissäkin. Palkitsemista varten jokaisella työpaikalla tulisi olla erillinen palkitsemismalli, johon työnantaja perustaa palkitsemisensa ja työntekijä puolestaan osaa tulkita mallia niin, että hän voi maksimoida oman tuottavuutensa ja tienaavuutensa. Keskeisin johtopäätös tutkimuksen jälkeen ei olekaan se, että vastuullisen palkitsemisen tarvitsee perustua yhteisiin arvoihin ja olla loputtoman monisyistä ja johdonmukaista vaan, että tutkielman perusteella vastuullinen palkitseminen perustuu pikemminkin molemminpuoliseen vastuuseen tai velvollisuuteen toimia sovitusti ja oikein.