Nykyajan organisaatio organisaatiomuutoksen määrittämänä : Integroiva kirjallisuuskatsaus vuosien 2018–2022 organisaatiomuutostutkimuksen organisaatiokäsityksestä

Abstract

Organisaatiotutkimus on viime vuosikymmeninä keskittynyt organisaatiomuutoksen tutkimiseen, ja sosiaali- ja terveyshallintotieteen yhdeksi keskeiseksi painopisteeksi on esitetty muutoksen tutkimista. Joidenkin väitteiden mukaan organisaatiomuutostutkimusta on viime vuosikymmeninä leimannut teoreettinen pluralismi. On esitetty, että lukuisten erilaisten teorioiden ja määritelmien vuoksi organisaatiomuutoskirjallisuus on kehittynyt epäselvästi. Samalla ymmärryksen organisaatiosta on havaittu olevan niukkaa. Jotkin tutkimukset osoittavat myös fragmentoituneisuuden vaivaavan hallintotiedettä, minkä seurauksena alalla on huomattu kumulatiivisuuden puutetta. Onkin ehdotettu, että organisaatioteorioiden olisi syytä käynnistää vuoropuhelua organisaatiosta käsitteenä ja ilmiönä, ja että hallintotieteen tutkimusta voitaisiin kehittää kokoamalla kirjallisuuskatsausten avulla yhteen hallintotieteellistä tietopohjaa.

Edellä esitettyyn perustaen oli tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena jäsentää ja analysoida viime vuosien organisaatiomuutostutkimuksen perusteella organisaatiota käsitteenä, ilmiönä ja tutkimuskohteena. Tutkimustehtävinä oli selvittää, millaisena ilmiönä organisaatiota käsitellään ja mitkä ovat organisaatioille tyypillisiä piirteitä viime vuosien organisaatiomuutostutkimuksessa. Tutkielman menetelmä oli laadullinen integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoksi kerättiin 92 vuosien 2018–2022 aikana julkaistua organisaatiomuutosta käsittelevää tutkimusartikkelia. Aineiston hermeneuttista analyysia täydennettiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkielman aineiston luokittelussa noudatettiin laadullisen abduktiivisen sisällönanalyysin periaatteita.

Tulokset osoittivat, ettei organisaation määrittely ole viime vuosien organisaatiomuutostutkimuksessa yhtenäistä; organisaatio kuvautui muutoksen määrittämänä kompleksisena ilmiönä, jolle on ominaista olla jatkuvassa liikkeessä ja keskinäisriippuvuudessa ympäristönsä kanssa. Se on myös anarkiaa ja hierarkiaa. Se on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kertomuksissa, epäonnistumisissa ja emergenssissä rakentuva kokonaisuus, jolle on ominaista sisältää valtarakenteita, jännitteitä, kaaosta, mysteerejä, epätasa-arvoa ja tunteita, mutta samaan aikaan myösrationaalisuutta ja lineaarisuutta. Tutkielman keskeinen havainto oli se, että organisaatiomuutostutkimuksen aukikirjoittaman organisaatiokäsityksen ja ehdottamien menetelmien välillä näyttäisi vallitsevan ristiriita, ja organisaatiomuutoskirjallisuutta hallitsee edelleen jossain määrin piiloinen mekanistinen organisaatiokäsitys, joka saattaa sivuuttaa organisaatioelämän kompleksisuuden ja suosia lineaarisia käytäntöjä. Tässä tutkielmassa esitettiin, että organisaatiomuutostutkimuksessa on edelleen tarvetta rationaalista perinnettä täydentäville kokonaisvaltaisemmille lähestymistavoille tarkastella ja johtaa organisaatioita. Yhtenä jatkotutkimusehdotuksena esitettiin sitä, millaisena ilmiönä johtamista käsitellään tämän päivän organisaatiomuutostutkimuksessa.