Pirun työpaikkakiusaaminen

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuoda uutta näkökulmaa työpaikkakiusaamisen ilmiöön tarkastelemalla sitä pirullisena ongelmana sekä pohtimalla sen yhteyttä pahan emergenssiin. Pirulliset ongelmat ovat vaikeasti määritettäviä ja monitahoisia ongelmia, joita ei määritelmänsä mukaan voida yksiselitteisesti tai lopullisesti ratkaista. Pirullisiin ongelmiin liittyy vahvasti subjektiivisuus, sillä niissä on mukana useita osallisia, joilla kaikilla on eriäviä näkökulmia niin itse ongelmasta kuin sen mahdollisesta ratkaisemisesta.

Pahan emergenssi puolestaan haastaa ajatusta syyllisyydestä sekä siitä, että pahat teot tai huono käytös ovat peräisin pahantahtoisten ihmisten toiminnasta. Emergenssin keskeinen väite on, että kokonaisuuden ominaisuuksia ei voida pelkistää osien ominaisuuksin, jolloin pahoja lopputulemia voi syntyä myös hyväntahtoisten ihmisten normaalista toiminnasta.

Tämä pro gradu -tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on käytetty menetelmänä traditionaalista kirjallisuustutkimusta, sillä se mahdollistaa eri tutkimuskohteisen integroimisen ja yhtymäkohtien etsimisen. Tässä työssä integroidaan pirulliset ongelmat ja pahan emergenssi työpaikkakiusaamisen kontekstiin. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa kansainvälisistä ja suomalaisista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista, mutta työssä on hyödynnetty soveltuvin osin myös kotimaisia väitöskirjoja sekä toimitettuja teoksia. Työssä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkielman pääkysymys on, millaisena ilmiönä työpaikkakiusaaminen näyttäytyy, jos sitä tarkastellaan pirullisena ongelmana ja pahan emergenssin valloille pääsynä. Tutkimuskysymystä lähestytään tunnistamalla työpaikkakiusaamisen pirullisia piirteitä sekä etsimällä yhteyttä pahan emergenssiin.

Pahan emergenssin ja pirullisten ongelmien näkökulmasta työpaikkakiusaaminen on monitahoinen ja kompleksinen ongelma, johon liittyy eri osallisia ja jota normaalit toimintamallit voivat ruokkia. Tutkielma tukee ajatusta, että työpaikkakiusaamista ei tulisi tarkastella vain kohteen ja (oletetun) tekijän välisenä ongelmana, vaan kollektiivisena ilmiönä, johon liittyy paljon eri tekijöitä, näkökulmia, osallisia, intressejä sekä toiminta- ja vuorovaikutusmalleja. Sekä syyllisyys että kiusaamisen kokemus ovat subjektiivisia, joten pelkän syyttelyn sijaan työpaikkakiusaamista tulee lähestyä kokonaisvaltaisesti ja osallistavasti sekä pyrkiä tunnistamaan niitä pieniä arkipäiväisiä tekijöitä ja käytösmalleja, jotka huomaamattomasti houkuttelevat työyhteisön jäseniä negatiivisiin käytösmalleihin.