Vastuullisuusraporttien ulkoinen varmentaminen: Sidosryhmien huomioiminen, varmentajien erot ja tulevaisuuden vaatimukset suomalaisissa yrityksissä

Abstract

Yritykset laativat vastuullisuusraportteja yhä enenemissä määrin. Myös vastuullisuusraporttien varmennuslausuntojen pyytäminen on lisääntynyt vuosittain. Vastuullisuusraportin varmentamisen on tarkoitus lisätä yrityksen legitimiteettiä ja luottamusta sidosryhmille. Nykyään vastuullisuusraportin on voinut varmentaa tilintarkastaja tai joku muu ulkopuolinen taho. Vastuullisuusraportin varmentaminen ja varmennuslausunnot eroavat kuitenkin toisistaan riippuen siitä, onko varmentaja tilintarkastaja vai ei-tilintarkastaja. Vuoden 2023 alusta alkaen voimaan astuvan EU:n Yritysvastuun raportointidirektiivin CSRD:n mukaan kaikkien julkisesti noteerattujen yritysten tulee laatia vastuullisuusraportti vuosittain sekä hankkia sille varmennuslausunto ulkopuoliselta toimijalta. Tämä tuo muutoksia ja vastuita varmentajille. Syynä direktiivin luomiselle on ollut luottamuksen lisääminen sekä tarve enemmän keskustelevalle lähestymistavalle liittyen vastuullisuuteen.

Tutkielman tarkoituksena on tutkia vastuullisuusraporttien varmennuslausuntojen sisältöä ja rakennetta. Varmennuslausunnon on voinut antaa joko tilintarkastaja tai ei-tilintarkastaja. Varmennuslausunnoista tutkitaan sidosryhmien osallistamista, varmennuslausuntojen otsikointia, sisältöä, rakennetta, johtopäätöksiä, käytettyjä standardeja sekä itse varmentajaa. Tarkoituksena on myös selvittää, mitä eroavaisuuksia tilintarkastajien ja ei-tilintarkastajien laatimien varmennuslausuntojen välillä on ja mitä muutoksia Yritysvastuun raportointidirektiivi CSRD tuo varmentamiseen.

Tämän tutkielman aineisto on kerätty suomalaisten julkisesti noteerattujen yritysten joukosta, joiden työntekijämäärä on yli 500 henkilöä ja jotka ovat julkaisseet vastuullisuusraportin vuonna 2021 sekä hankkineet sille varmennuslausunnon joko suomen tai englannin kielellä. Tutkielma tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jossa aineistoa analysoidaan systemaattisesti ja objektiivisesti. Tarkoituksena on saada aineistosta yleinen ja kuvaileva kuvaus, jonka avulla voidaan tehdä johtopäätökset. Analyysissa vastuullisuusraportit luetaan ja kvantifioidaan, jonka jälkeen varmennuslausuntoja sekä niiden varmentajia ja sisältöä verrattiin toisiinsa.

Tulosten mukaan sidosryhmät huomioidaan varmennuslausunnoissa kevyesti eikä varmennuslausuntoja pyydetä luottamuksen lisäämisen vuoksi vaan johdon tarpeisiin. Lisäksi havaittiin, että johto pääsee vaikuttamaan varmennusprosessiin. Vastuullisuusraporttien varmennuslausunnot eroavat rakenteeltaan sekä sisällöltään riippuen varmentajasta ja yrityksen toimialasta. Myös käytetyt standardit vaikuttavat vastuullisuusraportin varmennuslausunnon sisältöön. Euroopan unionin Yritysvastuun raportointidirektiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja selkeyttää varmennuslausuntoja, jotka tämän tutkielman tuloksien perusteella eivät ole yhteneväisiä.