Telepakkokeinojen käyttö ja kohteen oikeusturvajärjestelyt: Erityisesti tullilaitoksen rikostorjunnassa
Valtanen, Inkeri (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomen turvallisuusviranomaisilla on käytössään erilaisia rikostorjuntaan liittyviä tiedonhankintakeinoja, mm. telepakkokeinot, jotka toteutetaan niiden kohteelta salaa. Telepakkokeinojen käyttöä voidaan perus-tella rikollisuuden ammattimaistumisella ja sillä, että niiden avulla pyritään ylläpitämään rikosten selvi-tysaste vähintään entisellä tasolla huolimatta toimintaympäristön muutoksista. Tutkimus koskee Suomen tullilaitoksen telepakkokeinotoimivaltuuksia koskien esitutkintaa ja esitutkintaa edeltävää tiedustelutoi-mintaa, mikä tapahtuu siis jo ennen kuin varsinainen rikos on tapahtunut. Tutkimuksessa tarkasteltavia tiedonhankintakeinoja ovat telekuuntelu, televalvonta sekä tekninen kuuntelu.
Telepakkokeinojen käyttö on tutkimuksen arvoinen siksi, että niillä puututaan Suomen perustuslaissa ja erinäisissä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuun yksityiselämän suojaan, erityisesti luot-tamuksellisen viestin ja kotirauhan suojaan. Tutkimustehtävä muodostuukin telepakkokeinotoimenpiteen kohteen oikeusturvan ympärille. Kun kyseessä on toiminta, jossa tavoitteisiin päästään vain sillä ehdolla, että toiminta on salaista ja perusoikeuden kavennus on merkittävä, kysymys on siitä, miten toiminnan lainmukaisuuden ja valvonnan uskottavuus taataan.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus kotimaisella näkökulmalla. Tutkimus koskee merkittävän julkisen vallan käyttöä ja sen suhdetta yksityiseen. Julkisoikeuden sisällä tutkimus on hallinto-oikeudellinen ja prosessioikeudellinen. Valtiosääntöoikeudellinen se on perusoikeussuojaan puuttumisen osalta. Käytetty tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattisuus. Tutkimuksessa pyritään näin ollen jäsentä-mään voimassa olevaa oikeutta ja tulkitsemaan sen sisältöä. Tutkimus sijoittuu turvallisuusviranomaisista tullilaitoksen toimivaltaan aiheen laajuuden rajaamiseksi.
Aineistona tutkimuksessa käytetään lähinnä pakkokeino-, esitutkinta- ja tullilakeja sekä niiden valmiste-luaineistoa, oikeudellisia artikkeleita, oikeuskirjallisuutta sekä virallislähteitä. Aihetta konkretisoidaan Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännöllä.
Tutkimuksessa katsotaan telepakkokeinojen kohteen oikeusturvaan vaikuttaviksi tekijöiksi lainsäädännön yksiselitteisyys, viranomaisen velvollisuus ilmoittaa kohteelle käytetystä toimenpiteestä ja kuuntelukiel-tojen sekä ylimääräisen tiedon merkitys. Lisäksi menettelyn lainmukaisuuteen liittyvät lupamenettely tuomioistuimessa ja tähän säädetyt poikkeukset, tullilaitoksen oma ja muu sisäinen valvonta sekä lähinnä Eduskunnan oikeusasiamiehen suorittama ulkoinen valvonta. Asuntokuuntelutapauksissa kohteen oikeus-turvaa valvoo julkinen asiamies. Telepakkokeinojen käyttöä koskee myös jälkikäteinen mahdollisuus prosessuaaliseen kanteluun.
Meneillään oleva pakkokeino- ja esitutkintalakien uudistus on aiheellinen. Ottaen huomioon telepakko-keinojen käytön mahdollistaman perusoikeuspuuttumisen laajuuden, on oleellista, että sitä koskeva lain-säädäntö on aukoton ja yhtenäinen, jolloin sen käytännön tulkinnassa voidaan välttää epäselvyydet. Li-säksi toimintaan kohdistuvan valvonnan on oltava uskottavaa ja mahdollisimman läpinäkyvää, jotta luot-tamus näinkin merkittävän julkisen vallan käytön lainmukaisuuteen ja kohteen oikeusturvan toteutumi-seen säilyy.
Telepakkokeinojen käyttö on tutkimuksen arvoinen siksi, että niillä puututaan Suomen perustuslaissa ja erinäisissä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuun yksityiselämän suojaan, erityisesti luot-tamuksellisen viestin ja kotirauhan suojaan. Tutkimustehtävä muodostuukin telepakkokeinotoimenpiteen kohteen oikeusturvan ympärille. Kun kyseessä on toiminta, jossa tavoitteisiin päästään vain sillä ehdolla, että toiminta on salaista ja perusoikeuden kavennus on merkittävä, kysymys on siitä, miten toiminnan lainmukaisuuden ja valvonnan uskottavuus taataan.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus kotimaisella näkökulmalla. Tutkimus koskee merkittävän julkisen vallan käyttöä ja sen suhdetta yksityiseen. Julkisoikeuden sisällä tutkimus on hallinto-oikeudellinen ja prosessioikeudellinen. Valtiosääntöoikeudellinen se on perusoikeussuojaan puuttumisen osalta. Käytetty tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattisuus. Tutkimuksessa pyritään näin ollen jäsentä-mään voimassa olevaa oikeutta ja tulkitsemaan sen sisältöä. Tutkimus sijoittuu turvallisuusviranomaisista tullilaitoksen toimivaltaan aiheen laajuuden rajaamiseksi.
Aineistona tutkimuksessa käytetään lähinnä pakkokeino-, esitutkinta- ja tullilakeja sekä niiden valmiste-luaineistoa, oikeudellisia artikkeleita, oikeuskirjallisuutta sekä virallislähteitä. Aihetta konkretisoidaan Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännöllä.
Tutkimuksessa katsotaan telepakkokeinojen kohteen oikeusturvaan vaikuttaviksi tekijöiksi lainsäädännön yksiselitteisyys, viranomaisen velvollisuus ilmoittaa kohteelle käytetystä toimenpiteestä ja kuuntelukiel-tojen sekä ylimääräisen tiedon merkitys. Lisäksi menettelyn lainmukaisuuteen liittyvät lupamenettely tuomioistuimessa ja tähän säädetyt poikkeukset, tullilaitoksen oma ja muu sisäinen valvonta sekä lähinnä Eduskunnan oikeusasiamiehen suorittama ulkoinen valvonta. Asuntokuuntelutapauksissa kohteen oikeus-turvaa valvoo julkinen asiamies. Telepakkokeinojen käyttöä koskee myös jälkikäteinen mahdollisuus prosessuaaliseen kanteluun.
Meneillään oleva pakkokeino- ja esitutkintalakien uudistus on aiheellinen. Ottaen huomioon telepakko-keinojen käytön mahdollistaman perusoikeuspuuttumisen laajuuden, on oleellista, että sitä koskeva lain-säädäntö on aukoton ja yhtenäinen, jolloin sen käytännön tulkinnassa voidaan välttää epäselvyydet. Li-säksi toimintaan kohdistuvan valvonnan on oltava uskottavaa ja mahdollisimman läpinäkyvää, jotta luot-tamus näinkin merkittävän julkisen vallan käytön lainmukaisuuteen ja kohteen oikeusturvan toteutumi-seen säilyy.