Asuntojen hinnanmuutokset Suomessa1990–2012 Onko asuntojen hintojen kehitys kestävällä pohjalla?
Saari, Saija (2013)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Asuntojen hintojen nousu on herättänyt paljon keskustelua ympäri maailmaa viime vuo-sien aikana. Tutkielman tavoitteena on tutkia asuntojen hintojen kehitystä ja vastata kysymykseen, ovatko asuntohinnat Suomessa kestävällä pohjalla. Tässä tutkielmassa asuntokuplalla viitataan asuntojen todellisten hintojen ja talouden fundamenttien määrit-telemän hintatason väliseen merkittävään poikkeamaan.
Tutkielma on empiirinen työ, joka perustuu aikasarjojen analyysiin. Käyttämäni aineisto sisältää neljännesvuosittaiset havainnot vuosilta 1990–2012. Aluksi tutkin asuntojen hintojen kehitystä hinta-tulot suhdeluvun avulla. Sitten hyödynnetään korrelaatioker-rointa asuntojen nimellisten hintojen riippuvuuden selvittämiseksi nimellisten tulojen, kotitalouksin asunvelkaantumisen ja korkojen välillä. Tämän jälkeen ekonometristen menetelmien avulla tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta, yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi Granger-kausaalisuutta.
Tulokset ovat mielenkiintoiset. Hinta-suhdeluku viittaa asuntojen hintojen vähäiseen yliarvostukseen eli huoli räjähdysherkästä asuntokuplasta on aiheeton. Asuntojen hinto-jen muutosten ja kotitalouksien asuntovelkaantumisen muutosten välillä on korrelaatiol-la mitattuna riippuvuutta. Poikkeuksellisesti yhteisintegraatioanalyysiin pohjautuvassa tarkastelussa pitkän aikavälin tasapainoa muuttujien välillä ei selvästi havaittu, johtuen mahdollisesti tarkastelujakson lyhyydestä. Grangerin kausaalitesti osoitti, että asuntojen hintojen muutoksella on vaikutus asuntolainojen suuruuteen. Hintojen noustessa vel-kaantuminen lisääntyy. Liiallinen velkaantumien puolestaan voi vaarantaa asuntojen vakaan hintakehityksen. Sitova enimmäisluottosuhde voisi olla yksi keino, jonka avulla vältyttäisiin historian kaltaisilta hintaromahduksilta.
Tutkielma on empiirinen työ, joka perustuu aikasarjojen analyysiin. Käyttämäni aineisto sisältää neljännesvuosittaiset havainnot vuosilta 1990–2012. Aluksi tutkin asuntojen hintojen kehitystä hinta-tulot suhdeluvun avulla. Sitten hyödynnetään korrelaatioker-rointa asuntojen nimellisten hintojen riippuvuuden selvittämiseksi nimellisten tulojen, kotitalouksin asunvelkaantumisen ja korkojen välillä. Tämän jälkeen ekonometristen menetelmien avulla tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta, yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi Granger-kausaalisuutta.
Tulokset ovat mielenkiintoiset. Hinta-suhdeluku viittaa asuntojen hintojen vähäiseen yliarvostukseen eli huoli räjähdysherkästä asuntokuplasta on aiheeton. Asuntojen hinto-jen muutosten ja kotitalouksien asuntovelkaantumisen muutosten välillä on korrelaatiol-la mitattuna riippuvuutta. Poikkeuksellisesti yhteisintegraatioanalyysiin pohjautuvassa tarkastelussa pitkän aikavälin tasapainoa muuttujien välillä ei selvästi havaittu, johtuen mahdollisesti tarkastelujakson lyhyydestä. Grangerin kausaalitesti osoitti, että asuntojen hintojen muutoksella on vaikutus asuntolainojen suuruuteen. Hintojen noustessa vel-kaantuminen lisääntyy. Liiallinen velkaantumien puolestaan voi vaarantaa asuntojen vakaan hintakehityksen. Sitova enimmäisluottosuhde voisi olla yksi keino, jonka avulla vältyttäisiin historian kaltaisilta hintaromahduksilta.