Rahastosijoittajan verotus – yksityishenkilön säänneltyihin rahastoihin tekemien sijoituksien verotus
Pentikäinen, Tapani (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa yleisesti verovelvollisen yksityisen rahastosijoittajan verotusta. Taloudellisena ilmiönä rahastosijoittaminen tarkoittaa yksityisille sijoittajille tarjottavaa mahdollisuutta yhteiseen sijoitustoimintaan. Yhteissijoittaminen mahdollistaa sijoitustoiminnan pienemmällä pääomalla, kun ammattimaisesti hoidetuissa rahastoissa pääoman menettämisen riski pienenee. Tutkimuksen aiheen tarkastelu keskittyy pääasiassa tuloverolain mukaiseen pääomatulojen ja luovutusvoiton verotukseen. Rahastojen erilaisista oikeudellisista muodoista johtuen tarkastelussa ovat mukana niin sijoitusrahastosta saatavan tulon, osinkotulon, kommandiittiyhtiön äänettömänä yhtiömiehenä saadun juoksevan tulon verotus ja edelle mainittujen osuuksien ja osakkeiden luovutusvoiton verotus.
Tutkimuksen menetelmänä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen menetelmä. Keskeinen huomio kohdistuu tuloverolain pääomatulon verotusta koskevien 32-33g §:ien ja luovutusvoiton verotusta koskevien 45-48 §:ien sisältöön ja niiden tulkintaan. Muuta keskeistä aineistoa ovat rahastojen oikeudellista sääntelyä koskevat direktiivit sekä lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat ja oikeusratkaisut. Tutkielman lähteisiin ovat kuuluneet myös vero-oikeudellinen kirjallisuus, Verohallinnon ohjeet ja asiantuntija-artikkelit.
Rahaston oikeudellisella muodolla on suuri merkitys sille, miten sijoittajaa verotetaan ja tämä on syytä ottaa huomioon sijoituspäätöstä tehdessä. Verosuunnittelu ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin veron minimointi; verosuunnittelussa pyritään taloudellisesti edullisimpaan ratkaisuun ja verotus muodostaa siinä yhden huomioon otettavan kuluerän. Siksi jokainen sijoituspäätös tulisi arvioida verosuunnittelun osalta erikseen ja välttää yleistyksiä. Rahastosijoitusten rajat ylittävien tuottojen ja luovutusvoittojen verotuksen osalta liikutaan SEUT:n sallimien perusoikeuksien ja kansallisen lainsäädännön ristiriitaisessa maailmassa ja yksittäistä verotusratkaisua tehtäessä usein joudutaan turvautumaan tuomioistuinten ratkaisuihin.
Tutkimuksen menetelmänä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen menetelmä. Keskeinen huomio kohdistuu tuloverolain pääomatulon verotusta koskevien 32-33g §:ien ja luovutusvoiton verotusta koskevien 45-48 §:ien sisältöön ja niiden tulkintaan. Muuta keskeistä aineistoa ovat rahastojen oikeudellista sääntelyä koskevat direktiivit sekä lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat ja oikeusratkaisut. Tutkielman lähteisiin ovat kuuluneet myös vero-oikeudellinen kirjallisuus, Verohallinnon ohjeet ja asiantuntija-artikkelit.
Rahaston oikeudellisella muodolla on suuri merkitys sille, miten sijoittajaa verotetaan ja tämä on syytä ottaa huomioon sijoituspäätöstä tehdessä. Verosuunnittelu ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin veron minimointi; verosuunnittelussa pyritään taloudellisesti edullisimpaan ratkaisuun ja verotus muodostaa siinä yhden huomioon otettavan kuluerän. Siksi jokainen sijoituspäätös tulisi arvioida verosuunnittelun osalta erikseen ja välttää yleistyksiä. Rahastosijoitusten rajat ylittävien tuottojen ja luovutusvoittojen verotuksen osalta liikutaan SEUT:n sallimien perusoikeuksien ja kansallisen lainsäädännön ristiriitaisessa maailmassa ja yksittäistä verotusratkaisua tehtäessä usein joudutaan turvautumaan tuomioistuinten ratkaisuihin.