Sijoitusrahastojen aikaisemman menestymisen informaatiosisältö
Peltola, Teija (2008)
Peltola, Teija
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvitellä suomalaisten sijoitusrahastojen aikaisemman menestymisen informaatiosisältöä eli sitä, onko peräkkäisten jaksojen suorituskykyjen välillä riippuvuutta. Tutkimukseen mukaan on valittu osakerahastot, jotka ovat olleet Suomessa toiminnassa vuosina 1996–-2000. Suorituskykyä arvioidaan vuoden, puolen vuoden sekä kahden vuoden tuottoperiodeilla edellä mainitulla viiden vuoden ajanjaksolla.
Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Teoriaosuudessa käsitellään sijoitusrahastotoimintaa yleisesti, pääomamarkkinoiden tehokkuus- ja portfolioteoriaa sekä kerrotaan eri mittareista, joita useimmissa sijoitusrahastotutkimuksissa käytetään. Tutkielman empiirisessä osuudessa esitellään havaintoaineisto ja tutkielmassa käytettävät menetelmät. Sen jälkeen läpikäydään tutkimustulokset.
Suorituskykyä mitataan neljällä eri mittarilla: tuottoprosentilla sekä Treynorin, Sharpen ja Jensenin riskikorjatuilla tuottomittareilla. Hypoteesiksi on asetettu olettamus, että sijoitusrahastojen aikaisemman menestyksen ei pitäisi tarjota merkittävää informaatiota tulevalle menestykselle. Hypoteesia testataan eli sijoitusrahastojen suorituskykyä arvioidaan Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan Suomen rahoitusmarkkinoilla toimivien osakerahastojen suorituskyvyllä ei ole jatkuvuutta. Ainoa merkille pantava löydös oli, että vuosina 1998–-1999 kaikilla mittareilla mitattuna ns. matalan riskin rahastoiksi luokitelluilla rahastoilla oli havaittavissa lineaarista tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Sen lisäksi oli muutama hajanainen tilastollisesti merkitsevä riippuvuussuhde matalan riskin rahastoissa, mutta ainoastaan neljä kertaa ns. korkean riskin rahastoissa. Kertaakaan riippuvuutta ei kuitenkaan havaittu korkean riskin rahastoissa Sharpen indeksillä mitattuna. Tukien monia aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia, saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että rationaalisen sijoittajan ei kannata valita rahastoa pelkästään sen aikaisempaa menestystä arvioimalla.
Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Teoriaosuudessa käsitellään sijoitusrahastotoimintaa yleisesti, pääomamarkkinoiden tehokkuus- ja portfolioteoriaa sekä kerrotaan eri mittareista, joita useimmissa sijoitusrahastotutkimuksissa käytetään. Tutkielman empiirisessä osuudessa esitellään havaintoaineisto ja tutkielmassa käytettävät menetelmät. Sen jälkeen läpikäydään tutkimustulokset.
Suorituskykyä mitataan neljällä eri mittarilla: tuottoprosentilla sekä Treynorin, Sharpen ja Jensenin riskikorjatuilla tuottomittareilla. Hypoteesiksi on asetettu olettamus, että sijoitusrahastojen aikaisemman menestyksen ei pitäisi tarjota merkittävää informaatiota tulevalle menestykselle. Hypoteesia testataan eli sijoitusrahastojen suorituskykyä arvioidaan Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan Suomen rahoitusmarkkinoilla toimivien osakerahastojen suorituskyvyllä ei ole jatkuvuutta. Ainoa merkille pantava löydös oli, että vuosina 1998–-1999 kaikilla mittareilla mitattuna ns. matalan riskin rahastoiksi luokitelluilla rahastoilla oli havaittavissa lineaarista tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Sen lisäksi oli muutama hajanainen tilastollisesti merkitsevä riippuvuussuhde matalan riskin rahastoissa, mutta ainoastaan neljä kertaa ns. korkean riskin rahastoissa. Kertaakaan riippuvuutta ei kuitenkaan havaittu korkean riskin rahastoissa Sharpen indeksillä mitattuna. Tukien monia aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia, saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että rationaalisen sijoittajan ei kannata valita rahastoa pelkästään sen aikaisempaa menestystä arvioimalla.